.... blogissani tulossa naiskirjailijoiden teoksia. Ajatus on muhinut mielessä pitkään, ja näin naistenpäivän iltaan ehdin juuri parahiksi tänne kirjoittelemaankin ajatuksestani. Aikomuksenani on naisten kunniaksi lukea vain naiskirjailijoiden kirjoja alkaen tästä päivästä aina Minna Canthin päivään asti, 19.3. Kansainvälinen naistenpäivä on tärkeä maailmanlaajuisesti ja varsinkin tietyissä maissa, muta Minna Canth on ollut aina oma idolini. Nämä kaksi tärkeää päivää tuntuvat hyviltä rajapyykeiltä lukea pelkästään naisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Luen toisaalta muutenkin kovin paljon naisten kirjoittamia kirjoja, mutta haluan vielä nämä kaksi viikkoa erityisen paljon alleviivata sitä, miten hienoa on, että naiset voivat ympäri maailman kirjoittaa kirjallisuutta ja myös sitä, että aina ei ole näin ollut, eikä kaikkialla vieläkään.
Tämän postauksen kuvissa niitä kirjoja, joita luettavakseni on päätynyt ja toivottavasti iso osa niistä päätyy tulevaisuudessa myös tänne blogiini.
Jotkut kasat ovat tulossa lukuun vasta myöhemmin, kuten nämä aasialaiset naiset:
Jotkut kirjat taas nopeastikin: kotimainen ja lähinaapurien kirjallisuus kiinnostaa paljon. Nykyhetki, mutta myös menneisiin hetkiin sijoittuva kirjallisuus.
Toisaalta, on myös kiinnostavaa lukea, minkälaista elämä on jossain toisaalla. Jotkut kirjat oikein huutavat, että tässä on naisasiaa, lue ainakin tämä - niin kuin Parinoush Sanieen Kohtalon kirja.
Tänään olen viihtynyt kuitenkin Michèle Lesbren Punaisen sohvan parissa. Kirja on osoittaunut oivaksi valinnaksi tähän päivään, sen verran kiinnostavia naisia ja naistarinoita kirjassa on ollut. Punaisella sohvalla istuvan vanhan naisen nämä tarinat lumosivat myös:
Kaikki nuo naiset antoivat hänelle niin paljon elinvoimaa, että hän lopulta nousi ylös ja kaipasi toimintaa, todellista elämää, seikkailua. Niinpä me laskeuduimme käsikynkkää alas portaita mennäksemme juomaan lasilliset vastapäiseen kahvilaan, josta saatoin hänet takaisin, jättäen hänet istumaan punaiselle sohvalle lempeän euforian vallassa.
Pienikin asia voi olla tarpeeksi suuri ja uuden elämän alku. Pienistä askelista kiitos kaikille niille naisille, jotka eivät ole sopeutuneet, eivätkä alistuneet. Kiitos!
Sinulla on mahtavia kirjoja kuvissa. Olen lukenut noista valtavan monta esim. Punaisen sohvan, Odotuksen, Vierashuoneen, Taivaalta tippuvat asiat, Kutsuin häntä solmioksi - vain pelkästä ylimmästä. Ja alimmasta kaikki. Luen paljon naisten kirjoittamia.
VastaaPoistaPidän kerrassaan valtavasti Punaisesta sohvasta, mutta en pitänyt sen kannesta. Tuntui, että matkasin itse Siperian radalla. Kirja on yhä mielessäni. Pystyisin varmasti parempaan kanteen. Olisi ollut vaikka Seinen rantakahvila tai jotain.
Todellakin, jäin miettimään myös tuota kantta, miten se ohjasikin alussa aivan väärille teille kirjan suhteen. Kaivoin esiin noita muita kansia, jotka ovat varsin erilaisia.
PoistaLuvassa mulla näköjään hyviä lukuhetkiä, lukumakumme ovat niin hyviä - eiku samanlaisia =D
Wau, miten hienoja ja kiinnostavia kirjoja! Kovin montaa en ole lukenut mutta joukossa on useita, joiden pariin haaveilen ehtiväni jossain välissä.
VastaaPoistaNämä ovat kirjoja, joita olen itsekin kasannut luettavaksi "sitten joskus". Joskus on nyt, koska eihän niihin kirjoihin muuten koskaan pääse.
Poista