Gummerus tarjoaa Tarquin Hallilta tänä keväänä jo neljännen suomennetun Vish Puri -teoksen (lemmenkommandojen tapaus), joten itselleni tuli kiire lukea Vish Puri & kohtalokkaan voikanan tapaus (2014, Gummerus) -teos, joka ilmestyi suomeksi viime vuonna.
Aiemmin olen lukenut Tarquin Hallin Vish Puri -sarjaa teokset: Nauruun kuolleen miehen tapaus (2013, Gummerus) ja Kadonneen palvelijattaren tapaus (2012, Gummerus).
Kaikki Hallin teokset ovat keskittyneet aina johonkin yhteen aihealueeseen, ja niin tekee tämänkinkertainenkin kirja: sen lisäksi, että kirjassa tapahtuu murha (tai oikeastaan kaksi), kirjaa lukiessa tulee tutuksi intialainen krikettimaailma. Intiassa korruptio on läsnä jokapäiväisessä elämässä, näin myöskin krikettimaailmassa tämän kirjan mukaan. Vish Puri alkaa tutkia krikettiottelun jälkeisellä illallisella tapahtunutta murhaa, samalla hän huomaa, että murha liittyy krikettiotteluita ympäröivään veikkausmaailmaan ja tämän maailman korruptioon. Kuka on osallisena sovintopeleissä, ja miten sopupelit liittyvät murhaan, vai liittyvätkö lainkaan?
Murhattu mies on kotoisin Pakistanista, ja Vish Puri huomaa, että hänen täytyy matkustaa Pakistaniin saadakseen selvyyttä tiettyihin asioihin. Puri tuntee kammoa ajatuksesta matkustaa Pakistaniin, josta tulee mieleen lähinnä terrorismi ja itsemurhapommittajat, mutta lähtee kuitenkin matkalle. Kirjassa käsitellään samalla Intian ja Pakistanin välistä historiaa: niitä tuskaisia hetkiä, jolloin Pakistan syntyi ja ihmiset pakkosiirrettiin alueelta toiselle asumaan uskontonsa mukaisesti. Mitä kaikkea tämä merkitsi ihmisille? Jokaisessa perheessä on oma traaginen tarina kadonneista ihmisistä kerrottavana. Tai vaiettavana, niin kuin kirjan tarina osoittaa.
Kirjaa oli kiinnostava lukea, vaikka sanoisinko, että murha ja sen ratkaisu jäikin tässä kirjassa vähintäänkin toisarvoiseen asemaan.
Murhan selvittämisen lisäksi kirjassa tuoksuu ruoka, jatkuvasti, sillä Vish Puri kamppailee laihduttamisen ja herkullisen ruoan välissä. Kirjassa on lempeän Purin lisäksi koko joukko hänen omaperäisiä apulaisia, sekä omapäinen äiti, joka kokee jutun kovasti omakseen.
Viihdyin tälläkin kertaa Vish Purin kanssa ja pian tartun uusimpaan Vish Puriin innoissani!
Tarquin Hall: Vish Puri & kohtalokkaan voikanan tapaus
2014, Gummerus
The Case of the Deadly Butter Chicken 2012
suomentanut Jaana Kapari-Jatta
377 (resepteineen ja sanastoineen)
Tekisi mieli tutustua näihin, kun Intia on niin rakas, mutta kun dekkari. Tuo oli siinä mielessä positiivista mitä kirjoitit murhan selvittelyn jäämisestä taka-alalle.
VastaaPoistaButter chickeniä meillä syödään usein, viimeksi tänään! :-D
Tämä on sellainen epädekkari kyllä. Murhatutkimus on kyllä koko ajan mukana, mutta jää hieman sivuun.Pakko sanoa, että nuo murhaajaehdokkaat eivät käyneet kovin läheisiksi kirjan aikana, joten vähän senkin takia jäi jännitys murhista kokematta.
PoistaIntiaa näissä kirjoissa esitellään paljon.
Mulla on nämä kaikki vielä lukematta, mutta jo kannet houkuttelee ihan hirveästi. En ole mikään dekkari-ihminen, joten siinäkin mielessä tämä sarja sopis varmaan hyvin mullekin.
VastaaPoistaOlipa fiksusti muotoiltu kommentti :D
PoistaYritin siis sanoa, ettei ne perinteiset murhatutkimukset hirveästi vetoa, mutta näissä tuntuu olevan painopiste vähän muualla.
Joo, Vish Purit on kovin samanlaisia kuin Madame Ramotswet. Pidän molemmista, koska ovat lempeitä tarinoiltaan ja henkilöiltään ja rikokset ovat sellaisia, että samalla voi esitellä maita.
Poista