Suosikkeja lapsille: Tapani Bagge, Tittamari Marttinen

Aiemmin (syksyllä?!) minulla oli aikomuksena postailla lastenkirjoista ja suosikeistamme, mutta ajatus on sittemmin jäänyt ajatuksen asteelle, vaikka kyllähän meillä aina luetaan jotain lapsille, tai lapset lukevat itse, kiitos koulun tsemppauksen. Tämän päivän Hesari kertoo, miten nuoret lukevat koko ajan vain vähemmän, joten nytpä onkin hyvä päivä kirjoittaa joistakin kirjoista, joita meidän alakoululaiset ovat lukeneet.  

Ekaluokkalainen on lukenut mm. Keltanokka-sarjaa, joka nimensä mukaisesti on helppolukuista kirjallisuutta - tekstin välissä on vielä kuvia, ja teksti melkoisen harvaan painettua. Sivuja kirjoissa on 50 - 100 välillä, aikuinen lukaisee kirjan ääneen vajaassa puolessatunnissa, ekaluokkalaiselle näissä menee useampi ilta. 

Tapani Baggen Kaisa-kirjat ovat viihdyttäneet sekä äitiä että lasta. Ihastus alkoi kirjasta Maailmalla, jossa Kaisa lähtee yksin maailmalle kohti äidin kotia, joka on saarella. Matkalla Kaisa kulkee sekä bussilla Turkuun että laivalla Turun ulkopuoliselle saarelle - melkoinen sankaritar tämä koulusta kesälomalla oleva tyttö! Kirja jäi myös lapsen mieleen, ja äitiä alkoi pelottaa siinä vaiheessa, kun lapsi alkoi miettiä, että voisikohan hänkin muuten lähteä pienelle matkalle. Ihan yksin! 

Myöhemmin olemme lukeneet (välillä äiti, välillä lapsi itse) myös teokset Yöllä, Ulkona ja Kaupungilla. Muissakin teoksissa Kaisa osoittautuu pelkäämättömäksi tytöksi, joka tutkii pihapiiriään veljesten Pasin ja Pekan kanssa, ja uskaltautuu myös omaa pihaa kauemmaksi retkillään. Mielenkiintoista kirjoisssa on, että Kaisa elää isänsä kanssa, kun äiti elää saarellaan. 

Johan ja Päivi Urengen Bestikset Johanna ja Ulla on alun perin ruotsiksi kirjoitettu kirjasarja, jossa tässä ensimmäisessä kirjassa kerrotaan, kuinka Johanna ja Ulla ystävystyvät. Tytöt ovat kovin erilaisia, eivätkä edes alkuun pidä toisistaan, Talo-Ulla asuu omakotitalossa, ja tuntuu, että tytöt ovat taustoiltaan kovin erilaisia. Mutta yhdessä he keksivät kuitenkin eriskummallisia ja hauskoja seikkailuja, myöskin pihapiirin lähellä, ja koulumatkan varrella. Tytöt ovat yhdeksänvuotiaita, ja voisin kuvitella, että juuri samanlaisia pieniä seikkailuja kokevat tytöt koulumatkoilla kuin nämä kaksi. Yhdeksänvuotiaana ainakin nämä tytöt alkavat kokeilla jo hieman aikuismaisia keinoja, tosin lukijaa hauskuttavalla tavalla, kun he esimerkiksi päättävät hurmata ihmisiä räpyttelemällä silmiään. 

Kirja oli helppolukuinen, tekstiä ilostuttivat seikkilujen ja huumorin lisäksi kuvat. 

Ruotinkielinen alkuteos Josefin bästis med Villa-Ulla vuodelta 2004. 

Tittamari Marttisen Meidän luokka pipot vauhdissa tuli myös luettavaksi, kun etsin koulumaailmaan sijoittuvia kirjoja. Koska koulu on lapsille tuttu paikka, tuntuu, että aika moni kirja sijoittuu jollain tavalla kouluun. Meidän luokka on melkoisen sekava paikka, jossa kaikki arkea piristävä aiheuttaa kaaoksen, esimerkiksi liikuntapäivä, jolloin uimahalliin suunnattu retki peruuntuu, ja mennäänkin laskettelemaan - ainoa vain, että opettaja pelkää tulla korkealta alas. 

Nämä kaksi kirjaa olivat hauskoja, ja saavat varmaan meidät tutustumaan vielä lisää kirjailijoiden muihin teoksiin. 

Christine Nöstlingerin Mini menee kouluun on alun perin saksankielinen teos, jossa pitkä ja laiha Mini lähtee koulutielle. Tämä kirja oli ekaluokkalaisen oma valinta ja itse lukema kirja (kirjassa on mm. paljon kuvia) ja parasta kirjassa oli ihan kaikki. Eli tykätty kirja, kenties lukuun tulee vielä lisää Miniä.

Pojalle on myös löytynyt luettavaa, osan olen itse käynyt lainaamassa, osa on koulun kirjastoreissuilla löytyneitä kirjoja, ja kirjoja vissiin lukee koko luokka (tai koulu). 

David Walliamsin Poika ja mekko kertoo pojasta, joka pelaa futista ja haluaa käyttää mekkoa, mutta ei aivan sovellu tytöksi tyttöjen sekaan, jalispeleissä hän vie joukkueensa voittoon mekko päällä. Lapsen mielestä kirja ei vakuttanut, tosin Herra Lemukaan ei ollut aiheuttanut naurunrämähdyksiä - ehkä tämä huumori ei aivan iskenyt kuitenkaan. 

Tuija Lehtisen Futiskesää yritin tyrkyttää lapselle luettavaksi, mutta kirja oli kuulemma liian tylsä. Ehkä myös liian paksu ja tiivis tekstiltään. Kirjan pariin minut kiinnosti KasiYsin paita kansikuvassa, kirjassa futisjoukkue on FC-99. 

Lapsen oma valinta koulun lukemiseksi ovat olleet Neropatin päiväkirjat, jotka on luettu useampaan kertaan ja kirjan kuvareportaasit on tultu näyttämään äidille useampaan otteeseen, lisäksi kirjat ovat innostaneet kirjoittamaan omaa kirjaakin. Voisi siis sanoa, että tätä kirjasarjaa voi suositella alakouluikäiselle pojalle. 

Neropatti eli Greg kärsii monesta asiasta, niin kuin isoveljestään ja kaikenlaisista pahoista tapahtumista ja jännityksistä. Kirjassa on oma tyylinsä, joka jää helposti päälle. Huh, tästä ollaan kotona kuultu koko vuosi! 

Toinen suuri suosikki on ollut Kapteeni Kalsari, jotka nämäkin kirjat on luettu useaan otteeseen ja isolla innolla. Kirjojen huumori ei ihan ehkä itseeni uppoa, mutta jos lapsi tykkää ja jotain on luettavaa, niin menköön. Kapteeni Kalsari on jakanut ihmisiä myös Amerikassa, jossa kirjat halutaan pois kirjastoista. 

Pojalle eniten iskevät sarjakuvat, Akut, Asterixit ja Lucky Luket. Koska olen itsekin oppinut lähes kaiken elämästä akuista ja kaiken roomalaisista ja historiasta asterixien sivuilta, en osaa paheksua sarjisten lukemista, vaan lähinnä kannustaa kirjojen pariin. Varsinkin Akuissa on huikeita sanoja, joten lukemisen parissa sanavarasto laajenee.