Riikka Pulkkisen teoksia olen lukenut aina hänen Raja-kirjastaan alkaen. Niinpä Paras mahdollinen maailma (2016, Otava) oli myös tänä syksynä lukulistallani. Koska Pulkkisen teokset ovat välillä miellyttäneet, välillä eivät, aloitin kirjan vailla suuria ennakko-oletuksia. Näin oli varmaan hyvä, sillä kirja vei minut mennessään tarinan kehittyessä pikku hiljaa.
Aurelia, kirjan päähenkilö, on syntynyt samana vuonna, jolloin Berliinin muuri sortui. Berliini on kirjassa tärkeänä miljöönä eri aikakausina. Jostain syystä luin tätä kirjaa tietenkin samaan aikaan Berliinin-iskun kanssa - hieman karmivaa, koska kirjassa myös liikutaan eläintarhan ja Tierparkenin kulmilla. Kirjassa Berliini on paikka, jossa Aurelian äiti ja isä elävät omaa nuoruuttaan - aikana, jolloin muuri jakaa kaupungin ja Euroopan. Nykyajassa Aurelia on saanut roolin Berliini-aiheisessa näytelmässä.
Aurelia yrittää päästä sisään Berliinin muurin murtumishetkiin ja ihmisten mieliin, samoin kuin omien vanhempiensa ja oman lapsuutensa tunnelmiin. Aurelia löytääkin omasta menneisyydestään asioita, jotka selviävät tarinassa samaan aikaan sekä Aurelialle että lukijalle.
Pidin Pulkkisen teoksesta, sillä en osannut odottaa tarinalta oikeastaan mitään. Yhtä isoa vaikutusta kuin Raja tämä Pulkkisen viides teos ei tehnyt, mutta minulle Raja olikin niin suuri teos, ettei siihen ole helppo yltää. Mutta Pulkkisen teoksista tämä oli kuitenkin Rajan jälkeen lähimmäksi päästänyt kirja. Pidin.
Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma
2016, Otava
356 sivua
Minäkin luin tämän vastikään, ja sama ajatus on Pulkkisen tuotannosta: Raja säilyy edelleen suosikkinani, mutta pidin tästä enemmän kuin Totta- tai Vieras-romaaneista. Paras mahdollinen maailma vei minutkin mukanaan, mutta ilmeisesti monet eivät ole siitä pitäneet ollenkaan.
VastaaPoista