Katy Gardner: Esther ja Gemma

Jos edellinen kirja kertoi intialaisista ilman että oltiin Intiassa,

niin tämä kirjaa kertoo Intiassa matkustavista englantilaisista tytöistä

ilman, että kuvailee Intiaa oikein mitenkään.

Luen siksi kirjan nuortenkirjaksi.

Koulussa olen huomannut, että kirjat, jotka puhuttelevat hirveän paljon itseäni,

eivät hetkauta nuoria mihinkään suuntaan.

Kun kirjoja käsitellään, saan kommentiksi usein, että kirjassa ei tapahtunut mitään.

No, tässä oli taas tapahtumia, mutta miten Intiassa tapahtuvia asioita voi kirjoittaa niin, että ympäröivää Intiaa ei kuvaa yhtään?

Kirjaa kiinnostavammalta kuulostaa itse asiassa

Katy Garnerin elämä ja muu työ, sekä tutkimukset.

Teoksessa Esther ja Gemma on kyse ystävyksistä: Estheristä ja Gemmasta, jotka lähtevät seikkailemaan Intiaan. 

Koska he haluavat seikkailla kunnolla, antavat he kohtalon päättää, mihin suuntaavat: 

kirjan pudotessa Agun Maziriin he lähtevät vaivalloiselle ja pitkälle matkalle. 

Ensimmäinen takaisku tytöille on se, että heidän yhteinen vyölaukkunsa katoaa. 

Hyvällä tsäkällä (näin he luulevat) laukku löytyy ja heidän matkaansa tulee mukaan Coral, laukun löytäjä. 

Saapuessaan Agun Maziriin Gemma sairastuu ja Coral saapuu heidän seuraansa. 

Koko ajan lähellä on myös salaperäinen mies, Zak. 

Ja jotain tapahtuu aina Estherin nukkuessa. 

Paikan lähellä on temppeli, jossa on Pir Nirullan hautapaikka. 

Esther kokee outoja asioita haudalla ja hän on varma, että lähellä on kummituksia tai outoja = pahoja henkiä. 

Kun Gemma alkaa ystävystyä Coralin kanssa, alkaa Esther sekoilla jä lähtee takaisin Delhiin. 

Vain huomatakseen Delhissä, että tyttöjen passit ja loppurahat, jotka olivat tallelokerossa, on viety. 

Esther kaahaa takaisin Agun Maziriin, jonne jätti Gemman yksin. 

Gemmaa ei kuitenkaan löydy (tähän viittaa englanninkielinen kirjan nimi: Losing Gemma). 

Tässä vaiheessa selviää, että kirja onkin dekkari: 

Gemman katoaminen jää vuosiksi kaihertamaan Esthreriä, varsinkin sen takia, että asiaa ei hänen mielestään kukaan uskonut eikä tutkinut kunnolla. 

Vasta vuosia myöhemmin Esther palaa Intiaan ja asiat alkavat selviytyä.

****

Voisin kuvitella, että kirja kiinnostaisi nuorempaa lukijaa, koska tässä juostaan edestakaisin ja koko ajan tapahtuu jotain. 

Myös dekkarimainen ja välin jännittävä kerronta voisi viehättää koulussa. 

Itse kaipaisin enemmän kuvailua: 

miltä Intia näyttää ja kuulostaa, tuoksuu ja maistuu. 

Intiaa kuvailtiin lähinnä Tata-autojen töötttäysääninä (mikä onkin varsin erikoinen), kaaoksena, kaahailuna, janona, nälkänä. 

En sijaan ihmeemmin ihastunut kirjaan, olen täysin vääränikäinen sen lukijaksi. 

Sen sijaan Gardnerin elämä alkoi kiinnostaa. 

Itsekin antropologiaa hieman lukeneena olen aina innoissani antropologien tarinoista. 

Kiinnostavaa tässä kirjassa on se, että nuorten irtaantumismatka on kirjoitettu dekkarityyliin.