Taina Latvala: Arvostelukappale

Taina Latvalan Arvostelukappale on julkaistu vuonna 2007 ja ensimmäisen teoksen jälkeen Latvala on julkaissut romaanin Paljastuskirja (2009).

Arvostelukappale on novellikokoelma, jonka novellit jakaantuvat viiteen osaan. Novellit eivät ole irrallaan toisistaan, vaan niissä on samoja henkilöitä ja samoja tapahtumiakin uudelleen ja uudelleen. Minusta asioiden uudelleen esiintuominen oli kiinnostavaa. Samoin kuin elämässä ajattelemme tapahtumia aina uudelleen ja uudelleen ja hieman eri tavoin, niin novelleissakin tapahtumat saavat aina hieman erilaisen tarinan ja tulkinnan.

Latvala on syntynyt vuonna 1982 - Latvalan novelleihin on helppo samastua, koska hän on samaa sukupolvea kanssani (nooh, hieman nuorempi, mutta kuitenkin...). Novelleista voi lukea omat kokemuksensa: miessuhteet ovat vähintäänkin yhtä riemukkaita ja yhtä varmasti tuomittuja epäonnistumaan kuin omat nuoruuteni suhteet. Novelleissa on paljon samaa kuin omassa elämässäni aikuiseksi: isosiskon lähtö opiskelupaikkakunnalle, jossa novellien pikkusisko käy haistelemassa suurempaa elämää; oma lähtö kotoa ja suhteet ja suhteiden alut. Samalla kun novelleita lukee, tulee mieleen se omakin hetki, jona seisoi Helsingin rautatieasemalla kuuntelemassa, kun mies kertoo, kuinka nyt ei ole oikea hetki suhteelle. Samoin kävi novellin nuorelle naiselle. Novelleita lukiessa tulikin kovasti sellainen olo, että oma erityiseksi kuviteltu elämäni taitaakin olla aika samanlainen kuin monella muulla nuorella naisella. Voin vakuuttaa, että monesti kyllä itse mietin nuorena, että kenelläkään ei ole samanlaista kurjuutta kuin itselläni oli. 

Novelleissa nuoren naisen kasvuun liittyy myös isäsuhde, joka on ongelmallinen. Isä, joka on paljon poissa kotoa, joissain novelleissa taas tuntuu olevan alkoholiin taipuvainen, joissain taas sairas tai kuollut, on läsnä tytön elämässä monella tavalla. Novellinen nuori nainen miettii isänsä hyväksyntää ja läsnä- tai poissaoloa elämässään. 

Pidin Latvalan kielestä, joka on lyhytvirkkeinen. Jokainen virke kertoo novellin henkilön elämästä harkitut asiat ja nopeasti eteenpäin vieden. Ei ihan niin lyhyesti kuin Petri Tammisen Elämiä-teoksen lyhyet novellit, mutta hieman samaantyyliin, vain pidemmästi. Latvalan jokainen novelli päättyy yllätykseen, yllättävään käänteeseen, joka kirjoitetaan esiin vasta viimeisissä virkkeissä. Välillä loput ovat hieman hassuja, välillä jopa vähän naurettavia ja novellin lässäyttäviä, mutta useimmiten toimivia. 

Itse pidin kirjasta enemmän kuin osasin etukäteen odottaa. Ja ilmeisesti olen oppinut lukemaan novelleja. Ehkä se johtuu oman elämäni jatkuvista keskeytyksistä, mutta olen alkanut pitää novelleista!