MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

perjantai 30. tammikuuta 2015

Anna Hallava: Sammakkoprinsessa


Anna Hallavan Sammakkoprinsessa (2015, WSOY) tuli minulle yllätyksenä ennakkokappaleena. Selailin kirjaa ja aloin lukea hieman alkua... ja sitten jäinkin kirjaan kiinni. Kirja ei ole sellainen, jota aivan tavallisesti luen, mutta se oli kaikin puolin hieman erikoinen ja tykästyin lukiessani juuri kirjan erikoisuuteen. 

Sammakkoprinsessa on nuortenkirja, jonka päähenkilö, Ofelia, on 14-vuotias tyttö. Syntymäpäivillään Ofelia saa tietää salaisuuden: hän on keiju, jolla on oma erikoisominaisuus. Ofelia ei voi suudella ketään muuta kuin tosirakkauttaan; muut suudeltavat muuttuvat sammakoiksi. Ofelia, jonka koulunkäynti keskittyy lähinnä yhteen oppiaineeseen, poikien katseluun, on ominaisuudesta yhtä innoissaan kuin hänelle kasvavista keijunkorvistaan.

Ofelian suuri rakkaus koulussa on Jetro, jonka näkemisestä Ofelian päivä pelastuu. Vuoden suurimpia hetkiä on ystävänpäivälaatikko, johon voi laittaa rakkauskirjeen mielitietylleen ja tanssiaiset, jotka lähestyvät. 

Ofelian vanhemmat ja keijujen yhteiskunta kuitenkin vaativat, että Ofelia alkaa opiskella keijumaan käyttäytymissääntöjä ja tutustua keijumaan sukulaisiinsa. Ofelia ajattelee, että voiko lomaansa pahemmin pilata, mutta onneksi keijujen joukossakin on melkoisen hyvännäköisiä poikia! 

Kirja on siis suurimmaksi osaksi teinitytön unelmointia tulevasta ja tulevista poikaystävistä. Tyttöystäviensä kanssa Ofelia kihertelee, kun näkee ihastuksensa. Hauskaa kirjassa on seurata sitä, miten Ofelian haaveilut karkaavat käsistä ja hän pääsee kuvitelmissaan aika usein kohtaan, jossa astelee vihkialttarille Jetron kanssa. 

Kirjan kieli on teinimäistä ja paljolti dialogia. 

"Moi Ofelia", joku sanoi edelläni. 
Jetro! OMG! OMG!
Jetro hymyili niin, että syljet meinasivat takertua kurkkuuni.
"Aika hyvää ruokaa tänään", hän jatkoi. 
"Niin onkin", henkkäisin lautastan puristaen. "Nakkeja."
Miksi minä sanoin nakkeja? Näkihän Jetro itsekin, että ruokana oli nakkeja. Jävla idiot! 

Jos on allerginen kirjainlyhenteille ja huudahduksille, kannattaa kirja ehkä jättää lukematta. Tai sitten voi laittaa teinikielisuodattimen päälle ja astua kirjan maailmaan, koska kirja oli hillittömän hauskasti kirjoitettu, sellaiseen bridget jonesmaiseen tapaan ja ainakin itse viihdyin kirjan parissa. 

Kirjan lukunäyte löytyy WSOY:lta ja kirjalijan, joka esikoisteos Sammakkoprinsessa on, kotisivut täältä. Kirjaan on tekeillä myös jatko-osa, joka ilmestyy vuonna 2016. Loppuratkaisua ei siis ole tässä kirjassa luvassa. 

Anna Hallava: Sammakkoprinsessa 
2015, WSOY
270 sivua. 


2 kommenttia:

  1. Hihii, kirjoitettin tästä melkein samalla kellonlyömällä. Minustakin tämä oli hauska. Luin teinisuodatin päällä ja vaikka Hallava olisi voinut revitellä enemmän, viihdyin mainiosti ja odotan, että kolmasluokkalaiseni hieman kasvaa ja löytää tämän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hauskaa joo!

      Käynkin lukemassa, mitä mielä olit kirjasta. Tämä kirja kyllä sai kaikenlaisia ajatuksia mieleen, pääosin se oli hauskaa luettavaa.

      Poista