Koska tänä vuonna päätin tutustua espanjalaiseen kirjallisuuteen, aloin etsiä espanjalaisia kirjalijoita, ja ensimmäisenä tuli mieleeni Javier Marías, jonka kirjoihin minun onkin pitänyt tutustua jo kauan.
Valkoinen sydän (2012, 1. suomennos 1997, Otava) on alun perin kirjoitettu vuonna 1992, joten pääsin samalla tutustumaan myös ysärikirjallisuuteen. Koska en ole aiemmin lukenut Maríasin kirjoja, oli kirjan lukeminen melkoinen tutustumismatka, joka toi eteeni pitkiä virkkeitä ja tajunnanvirtaa, joka vei usean sivun ajaksi kauas kirjan varsinaisista tapahtumista. Välillä mietin, että mikä se varsinainen kirjan tarina oikein olikaan.
Kirja alkaa tapahtumalla, jossa juuri häämatkaltaan palannut nuori nainen lähtee ruokapöydästä ampumaan itsensä kylpyhuoneen peilin eteen. Vasta paljon myöhemmin kirjassa selviää, miten tarina liittyy kirjan muihin tapahtumiin ja henkilöihin.
Päähenkilö kirjassa on mies, vastavihitty espanjalainen kääntäjä, joka istuu häämatkallaan kuubalaisen hotellin sängyn reunalla ja jää kuuntelemaan, kun naapurihuoneessa käydään keskustelua, jossa nainen vaatii miestä (rakastajaansa) eroamaan vaimosta tai tappamaan vaimon. Mies jää kiinni kieleen, sen merkityksiin ja kääntämisen hienouksiin. Kirjassa kerrotaan tarina siitä, miten hän tapasi tulevan vaimonsa työkeikalla. Samalla kirjassa kerrotaan monisivuisesti siitä, miten hienoa kieli ja sen kääntäminen on. Vähitellen tarinaan tulee mukaan myös muiden ihmisten suhteita, avioliittoja, ratkaisuja ja elämäntarinoita.
Kirja oli valtava vyyhti, joka kääriytyy eteeni, ja kun mietin, että mikä on kirjan punainen lanka, päädyin lopputulokseen, että saatoin ehkä kadottaa langanpään jossain vaiheessa. Ehkä jossain välissä tällaisia virkkeitä:
Joskus minusta tuntuu että mikään tapahtuvasta ei tapahdu, että kaikki tapahtui ja samalla ei tapahtunut, sillä mikään ei tapahdu keskeytyksettä, mikään ei kestä tai pysy tai jää muistiin loputtomasti, jopa kaikkein yksitoikkoisin ja rutiininomaisinkin olemassaolo kumoutuu asteittain ja kieltää itsensä näennäisessä toistossaan, kunnes mikään ei ole mitään tai kukaan ei ole entisensä, ja maailman heikko pyörä pyörii edelleen muistinsa menettäneiden varassa, he kuulevat ja näkevät ja tietävät mitä ei sanota, mikä ei koskaan tapahdu, ei ole tunnettavissa eikä verrattavissa.
Luin Valkoisen sydämen kanssa samaan aikaan Kane ja Abel -teosta, jossa ei liiemmin pysähdytty selittelemään, vaan edettiin juonivoittoisesti. Kirjat olivat kiinnostavat vastakohdat toisilleen, mutta sanoisin, että minuun vetoava kirjoitustyyli löytyy jostain näiden kahden kirjan keskivälistä. En varsinaisesti pitänyt kummankaan kirjan tyylistä, Maríasin kirjan tapahtumissa pysyin huonommin kärryillä mukana kuin Archerin. Aion silti jatkaa tutustumista sekä espanjalaiseen että Maríasin muihin kirjoihin.
Javier Marías: Valkoinen sydän
2012, Otava, Seven-pokkari
1. kerran suomeksi 1997
Editorial Anagrama 1992
suomentanut Sulamit Hirvas
344 sivua
Saan sinulta hienoja ideoita. Minulla on tuo sama Espanja ja lisäksi Portugali omassa lukusuunnitelmassa tälle vuodelle. Olen miettinyt, että lukisin maaliskuussa 10-15 kirjaa ja en lukisi yhtään uutuutta. Jonakin kuukautena toteutan tuon. Minulla on tuossa vieressä Täysikuu. En tiedä, miten vaikea se on.
VastaaPoistaMulla oli kanssa suunnitelmissa, että luen vain oman kirjahyllyni kirjoja alkuvuoden, mutta tietenkin lipsun ja olen ravannut kirjastossa esim. tänään. Enkä varmasti malta olla lukematta uutuuksiakaan. Ehkä kuitenkin saan luettua enemmän myös omaa kirjahyllyäni, kun valitsen väkisin sieltä kirjoja.
PoistaOlen sanaton sivujesi kanssa, minun pitäisi puurtaa keskiaikaa ja jatkaa eilisen kirjan kanssa, josta tein jo blogitekstin. Mutta mitä - väijyn sinun sivuja. Ihailen näitä kirjojen kansia ja kollaasikuvia. Haluan kokeilla samanlaista kollaasia. Toinen toistaan upeampi kirja nousee hankintalistalleni. Hankin perjantaina 30 Keltaisen kirjaston kirjaa. Ei, luvussa ei ole virhettä, vaikka lumi heijastaa ikkunoista pahasti, niin että en näe tekstiä. Kyllä minäkin uutuuksiin tartun, jos postilaatikkoon tipahtaa tai jos kirjastossa on jotain. Jotain etsin syvemmin. Että kirja antaisi jotain enemmän.
VastaaPoistaOi, tykkään ottaa kuvia kirjoista, kun suunnittelen, mitä lukisin seuraavaksi. Oman kirjahyllyn sisältö säilyy paremmin mielessä, kun muistan kirjojen kannet. Taidan olla hieman visuaalinen siinä mielessä. JA kirjat näyttävät niin houkuttelevilta, kun näkee noi kannet =D
PoistaOho, melkoinen määrä Keltaista kirjastoa!
Kuvia odotellessa.
Minulla oli tekemistä tämän kirjan kanssa. Lainasin sinulta lauseen. Olin tosi kovilla kirja kanssa.
VastaaPoista