MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Nuortenkirjoja alakoulusta yläkouluun

Muutamia kirjoja on tullut luetuksi nettihiljaisuuden aikana, tässä listaa ensiksikin nuortenkirjoista: 

Annika Sandelin: Yokon yökirja

2015, Teos
Yokos nattbok 2014
suomentanut Liisa Ryömä
148 sivua

Yoko on nelosluokkalainen tyttö, joka on saanut nimensä taiteilijaäidiltään, joka antoi lastensa nimet lempitaiteilijoidensa mukaan. Yokon paras kaveri on alakerrassa asuva Anna, joka on adoptoitu Kiinasta. Yokon perheeseen kuuluu sisarukset Salvador ja Frida, isä ja äiti, joka Yokon kauhuksi hakee kuvisopen paikkaa Yokon koulusta.

Yoko alkaa kirjoittaa päiväkirjaa, tai oikeastaan yökirjaa, koska kirjoittaa muistiinpanojaan iltaisin. Yokon elämässä tärkeitä asioita ovat koulu ja luokkakaverit, joista toiset ovat tosi kivoja, toiset vähemmän. Koulussa lähestyvät tanssiaiset, ja oikean tanssiparin saaminen on yksi ykkösasioita ja samalla kriisin paikkoja. Koulumatkoilla Yoko ja Anna alkavat kytätä ihmisiä, haaveissa heillä on löytää joku tavallisesta poikkeava, mahdollinen murhaaja. Kaikkea muutakin tapahtuu Yokon elämässä, kuten hänen ja Annan ystävyys on välillä parempaa ja välillä huonompaa, äidillä on taidenäyttelyn avajaiset – ja se tanssipari on tietenkin aivan kamala. Kaikki asiat pääsevät Yokon kirjan kansien väliin. Koska kirjassa seikkaillaan nelosten koulutunneilla, ja asiat ovat melkoisen arkipäiväisiä, kirja on luettavaa alakouluikäisille.

Ricken kanssa tanssiminen oli vielä kamalampaa kuin olin luullut. Aluksi me yritettiin opetella valssia. Malin huuteli “yks kaks kol” ja hyppi niin että maha pompahteli ja meidän piti tehdä perässä. Heti kun Ricke otti minua kädestä hän sanoi “Minä en kyllä suostu tanssimaan jääkaapin kanssa!” En voi mitään sille että kädet ovat melkein aina kylmät.



Sisko Latvus: Kaksi sateenkaarta

2014, WSOY
247 sivua

Yläkouluikäiselle taas sopivaa luettavaa on Sisko Latvuksen Kaksi sateenkaarta. Kirjassa seurataan 15-vuotiaan Innan elämää Neuvostoliitossa, joka on hajoamaisillaan. Tätä Inna ei tiedä, eikä välitä, vaikka asiasta alkaa olla vihjeitä ympärillä, sillä hän elää kuin kuka tahansa 15-vuotias: parhaan ystävän kanssa kuiskutellen ja rakkaudesta haaveillen. Inna käy koulua ja soittaa vapaa-ajallaan pianoa. Musiikkiopistossa hän tapaa Danielin, joka soittaa viulua – ja alkaa haaveilla tästä.

Kun Inna lähtee lomamatkalle isovanhempiensa luokse Viroon, Tallinnaan, alkaa tapahtua kummia: Virossa on kansa liikkeillä ja Inna kohtaa historian vapisevat kulissit. Inna pääsee palaamaan kotiinsa Pietariin ja jatkaa opintojaan ja ihastumistaan, kuten aiemminkin. Inna ei aavista, että hänen vanhempansa ovat päättäneet aivan toisenlaisesta tulevaisuudesta kuin Inna.

Inna kohtaa tulevaisuutensa lisäksi sukunsa menneisyyden: kirjassa mennään aina Stalinin-aikoihin saakka tarkastelemaan sitä, mitä kaikkea ihmisille on tapahtunut vuosikymmenien saatossa.

Hyvin se Stalinin hajasijoitus onnistui. Muurikaiset (perheen sukunimi) puhuvat kuka mitäkin, yksi venäjää, toinen suomea, kolmas viroa, neljäs latviaa, viides ruotsia. Ja näillä meidän on keskenämme selvittävä.

Inna ei ole kovinkaan innoissaan perheensä päätöksistä heidän uudesta elämästä, vaan elämä tuntuu stalinmaiselta pakkomuutolta, niinpä Inna alkaa kapinoida, kuten teini-ikäinen luonnollisesti tekee. Inna haluaa tulevaisuuden Danielin kanssa.

Kirja sopii paitsi nuorelle, joka joutuu sopeutumaan vanhempiensa suunnitelmiin elämästä myös vanhemmalle ihmiselle, joka kohtaa elämässään pakkomuutettuja nuoria: elämä ei ole helppoa.

Kirjassa on myös iso annos historiaa ja kirjan lopussa selitetään auki Neuvostoliittoon liittyviä asioita.



Anu Holopainen: Ihon alaiset

2015, Karisto
202 sivua

Ulkonäköpaineiselle yläkouluikäiselle kiinnostava kirja on Anu Holopaisen Ihon alaiset, jossa päähenkilöiden huolenaiheena on ulkonäkö, varsinkin, jos se on luonnollisessa asussaan. Kirjan maailmassa kauneusleikkaukset ja muokkaukset ovat arkipäivää, ja vain rahanpuute tai alaikäisyys pitää ihmiset pois leikkauspöydältä.

Kirjan päähenkilö, Jara on nuori mies, joka on vuoden verran vielä alaikäinen. Hän ei enää kestä ajatusta siitä, ettei voi tehdä mitään muokkauksia. Vaikka tarinan edetessä Jara kohtaa myös täysin luomuja, ei hän pysty näkemään itseään samanalaisena.

Muokkaamattomuus tai huonolaatuiset muokkaukset ovat vähävaraisuuden merkki, sillä hyvätasoisella klinikalla teetetyt muokkaukset ovat edelleen melko kalliita. Olen perheestä jossa rahaa ei tuhlattavaksi asti ole koskaan ollut - -

Rahaton tai alaikäinen tekee kaikkensa, jotta saisi muokkauksia itselleen. Kirjassa on päiväkirjamaisia merkintöjä, blogitekstejä ja nettikeskusteluja, joissa kaikissa aiheena on muokkaukset. Vaikka kirja on helppolukuista sen eri tekstilajien takia, tarinan edetessä lukija kauhistuu, mitä kaikkea kukin henkilö on valmis tekemään, jotta saisi haaveilemansa ulkonäön.

Tulevaisuudessa asia väistämättä muuttuu, kun yhä useampi ymmärtää että ihmisen perusolemukseen kuuluu kauneuden taju; vaikka edelleen kuulee naiivia puhetta “sisäisestä kauneudesta”, meidät on jo biologisesti ohjelmoitu arvioimaan toinen ihminen ensisijaisesti ulkonäön perusteella.


Paitsi ihmisten paineet omasta ulkonäöstä myös tv:n ohjelmat vaikuttavat pelottavankin tutuilta nykypäivään verrattuna. Ollaankohan kaukana siitä, että kauneusleikkaukset ovat jokaiselle arkipäivää?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti