Muutamia kirjoja on tullut luetuksi nettihiljaisuuden aikana, tässä listaa ensiksikin nuortenkirjoista:
Annika Sandelin: Yokon yökirja
2015, Teos
Yokos nattbok 2014
suomentanut Liisa Ryömä
148 sivua
Yoko on nelosluokkalainen tyttö, joka
on saanut nimensä taiteilijaäidiltään, joka antoi lastensa nimet
lempitaiteilijoidensa mukaan. Yokon paras kaveri on alakerrassa asuva
Anna, joka on adoptoitu Kiinasta. Yokon perheeseen kuuluu sisarukset
Salvador ja Frida, isä ja äiti, joka Yokon kauhuksi hakee kuvisopen
paikkaa Yokon koulusta.
Yoko alkaa kirjoittaa päiväkirjaa,
tai oikeastaan yökirjaa, koska kirjoittaa muistiinpanojaan iltaisin.
Yokon elämässä tärkeitä asioita ovat koulu ja luokkakaverit,
joista toiset ovat tosi kivoja, toiset vähemmän. Koulussa
lähestyvät tanssiaiset, ja oikean tanssiparin saaminen on yksi
ykkösasioita ja samalla kriisin paikkoja. Koulumatkoilla Yoko ja
Anna alkavat kytätä ihmisiä, haaveissa heillä on löytää joku
tavallisesta poikkeava, mahdollinen murhaaja. Kaikkea muutakin
tapahtuu Yokon elämässä, kuten hänen ja Annan ystävyys on
välillä parempaa ja välillä huonompaa, äidillä on
taidenäyttelyn avajaiset – ja se tanssipari on tietenkin aivan
kamala. Kaikki asiat pääsevät Yokon kirjan kansien väliin. Koska
kirjassa seikkaillaan nelosten koulutunneilla, ja asiat ovat
melkoisen arkipäiväisiä, kirja on luettavaa alakouluikäisille.
Ricken kanssa tanssiminen oli vielä
kamalampaa kuin olin luullut. Aluksi me yritettiin opetella valssia.
Malin huuteli “yks kaks kol” ja hyppi niin että maha pompahteli
ja meidän piti tehdä perässä. Heti kun Ricke otti minua kädestä
hän sanoi “Minä en kyllä suostu tanssimaan jääkaapin kanssa!”
En voi mitään sille että kädet ovat melkein aina kylmät.
Sisko Latvus: Kaksi sateenkaarta
2014, WSOY
247 sivua
Yläkouluikäiselle taas sopivaa
luettavaa on Sisko Latvuksen Kaksi sateenkaarta. Kirjassa seurataan
15-vuotiaan Innan elämää Neuvostoliitossa, joka on
hajoamaisillaan. Tätä Inna ei tiedä, eikä välitä, vaikka
asiasta alkaa olla vihjeitä ympärillä, sillä hän elää kuin
kuka tahansa 15-vuotias: parhaan ystävän kanssa kuiskutellen ja
rakkaudesta haaveillen. Inna käy koulua ja soittaa vapaa-ajallaan
pianoa. Musiikkiopistossa hän tapaa Danielin, joka soittaa viulua –
ja alkaa haaveilla tästä.
Kun Inna lähtee lomamatkalle
isovanhempiensa luokse Viroon, Tallinnaan, alkaa tapahtua kummia:
Virossa on kansa liikkeillä ja Inna kohtaa historian vapisevat
kulissit. Inna pääsee palaamaan kotiinsa Pietariin ja jatkaa
opintojaan ja ihastumistaan, kuten aiemminkin. Inna ei aavista, että
hänen vanhempansa ovat päättäneet aivan toisenlaisesta
tulevaisuudesta kuin Inna.
Inna kohtaa tulevaisuutensa lisäksi
sukunsa menneisyyden: kirjassa mennään aina Stalinin-aikoihin
saakka tarkastelemaan sitä, mitä kaikkea ihmisille on tapahtunut
vuosikymmenien saatossa.
Hyvin se Stalinin hajasijoitus
onnistui. Muurikaiset (perheen sukunimi) puhuvat kuka mitäkin, yksi
venäjää, toinen suomea, kolmas viroa, neljäs latviaa, viides
ruotsia. Ja näillä meidän on keskenämme selvittävä.
Inna ei ole kovinkaan innoissaan
perheensä päätöksistä heidän uudesta elämästä, vaan elämä
tuntuu stalinmaiselta pakkomuutolta, niinpä Inna alkaa kapinoida,
kuten teini-ikäinen luonnollisesti tekee. Inna haluaa tulevaisuuden
Danielin kanssa.
Kirja sopii paitsi nuorelle, joka
joutuu sopeutumaan vanhempiensa suunnitelmiin elämästä myös
vanhemmalle ihmiselle, joka kohtaa elämässään pakkomuutettuja
nuoria: elämä ei ole helppoa.
Kirjassa on myös iso annos historiaa
ja kirjan lopussa selitetään auki Neuvostoliittoon liittyviä
asioita.
Anu Holopainen: Ihon alaiset
2015, Karisto
202 sivua
Ulkonäköpaineiselle yläkouluikäiselle
kiinnostava kirja on Anu Holopaisen Ihon alaiset, jossa
päähenkilöiden huolenaiheena on ulkonäkö, varsinkin, jos se on
luonnollisessa asussaan. Kirjan maailmassa kauneusleikkaukset ja
muokkaukset ovat arkipäivää, ja vain rahanpuute tai alaikäisyys
pitää ihmiset pois leikkauspöydältä.
Kirjan päähenkilö, Jara on nuori
mies, joka on vuoden verran vielä alaikäinen. Hän ei enää kestä
ajatusta siitä, ettei voi tehdä mitään muokkauksia. Vaikka
tarinan edetessä Jara kohtaa myös täysin luomuja, ei hän pysty
näkemään itseään samanalaisena.
Muokkaamattomuus tai huonolaatuiset
muokkaukset ovat vähävaraisuuden merkki, sillä hyvätasoisella
klinikalla teetetyt muokkaukset ovat edelleen melko kalliita. Olen
perheestä jossa rahaa ei tuhlattavaksi asti ole koskaan ollut - -
Rahaton tai alaikäinen tekee
kaikkensa, jotta saisi muokkauksia itselleen. Kirjassa on
päiväkirjamaisia merkintöjä, blogitekstejä ja nettikeskusteluja,
joissa kaikissa aiheena on muokkaukset. Vaikka kirja on
helppolukuista sen eri tekstilajien takia, tarinan edetessä lukija
kauhistuu, mitä kaikkea kukin henkilö on valmis tekemään, jotta
saisi haaveilemansa ulkonäön.
Tulevaisuudessa asia väistämättä
muuttuu, kun yhä useampi ymmärtää että ihmisen perusolemukseen
kuuluu kauneuden taju; vaikka edelleen kuulee naiivia puhetta
“sisäisestä kauneudesta”, meidät on jo biologisesti ohjelmoitu
arvioimaan toinen ihminen ensisijaisesti ulkonäön perusteella.
Paitsi ihmisten paineet omasta
ulkonäöstä myös tv:n ohjelmat vaikuttavat pelottavankin tutuilta
nykypäivään verrattuna. Ollaankohan kaukana siitä, että
kauneusleikkaukset ovat jokaiselle arkipäivää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti