Olen aiemmin lukenut Henning Mankellilta Riian verikoirat ja Nimeltään Tea-Bag, jotka ovat kaksi varsin erilaista kirjaa: ensimmäinen kertoo Wallanderin tutkimuksista rautaesiripun repeilyn aikoihin Latviassa ja jälkimmäinen afrikkalaisesta nuoresta tytöstä, joka hakee paikkaansa Euroopassa. Mankellin teokset ovat pitkään olleet luettavien kirjojen listallani, ja kun Mankell kuoli lokakuussa, tuli huono olo sekä Mankellin poismenosta että siitä, ettei ole kuitenkaan tullut luettua hänen kirjojaan.
Likainen enkeli (2011, Otava) sattui mukaani kirjastosta, ja oli kiinnostavaa luettavaa, toivottavasti jatkoa seuraa, sillä vaikka Likainen enkeli oli surullinen kirja, jossa tuntui olevan kiteytettynä melkoisen suuri osa maailmantuskasta, pidin kirjasta ja varsinkin kirjan lukeminen loppuun melkein vei yöunet - oli pakko lukea, mitä seuraavaksi, ja lopuksi, tapahtuu.
Likainen enkeli kertoo ruotsalaisnaisesta nimeltä Hanna, joka on lähtöisin köyhästä perheestä Ruotsin maaseudulta. Eletään vuotta 1904. Hanna on lähetetty hankkimaan elantonsa maailmalle, ja maailmalle Hanna päätyykin: hän purjehtii laivakokkina kohti Australiaa. Matkalla Hanna avioituu, mutta hänen aviomiehensä kuolee pian laivalla. Koska Hanna ei näe tulevaisuuteen ilman miestään, päättää hän jäädä afrikkalaiseen satamakaupunkiin, johon laiva on pysähtynyt. Hanna yöpyy hotelliksi luulemassaan paikassa, jossa hänestä pidetään huolta, kun hän melkein kuolee keskenmenoon. Parannuttuaan Hanna huomaa olevansa bordellissa, joka on täynnä afrikkalaisnaisia.
Näistä lähtökohdista afrikkalainen maailma avautuu lukijalle. Se maailma on täynnä epätasa-arvoa ja epätoivoa. Naiset ovat miesten käytettävissä bordellissaan, he ovat alistuneet osaansa. Myös muiden osalta maailma on arvoportaikko, jossa portaalta toiselle ei ole mahdollista hypähdellä. Valkoinen mies alistaa muut, eikä valkoinen nainenkaan voi olla läheinen mustien naisten kanssa, koska he ovat lähtökohtaisesti niin eriarvoisessa paikassa. Hanna yrittää auttaa naisia, mutta huomaa, että naiset eivät ajattele samalla tavalla kuin hän.
Mosambik, jossa Hanna elää, on maa, josta viedään timantteja muualle maailmaan. Afrikkalaiset miehet menettävät terveytensä kaivoksilla, valkoiset siirtomaaisännät rikastuvat. Mitä enemmän Hanna viettää aikaansa afrikkalaisnaisten kanssa, sitä enemmän hän alkaa kyseenalaistaa vallitsevia oloja. Hanna aloittaa oman taistelunsa, sillä hän on Afrikassa saanut rahaa, ja maailmassa raha on samaa kuin valta. Hannan kanssa on muitakin samoin ajattelevia, mutta asioiden muuttaminen ei ole nopeaa.
En ole läpikotaisin hyvä, mutta inhoan sitä kuinka me halveksumme näitä ihmisiä. On mielipuolista, omahyväistä ja typerää kuvitella, että niin voisi jatkua loputtomiin.
Teoksessa on hirvittävän surullinen ja ahdistava ilmapiiri, oikeus ei voita, vaan ainoastaan pahat miehet voittavat. Mankell asui osan elämästään Mosambikissa, ja varmasti hänen sydämessään oli paikka maan asukkaille. Tähän kirjaan on koottu osa maan historiaa, sen portugalilaisajasta. Kirja oli kiinnostava osin siksi, että siitä sai jonkunlaisen käsityksen, minkälaista elämä on mahdollisesti ollut siirtomaa-Afrikassa. Toisaalta kirjasta jäi niin huono kuva ajasta, että sen lukeminen oli vähintään masentavaa. Lukaisin nopeasti tietoja Mosambikista kirjan luettuani, ja valitettavasti maan tarina ei näytä parantuneen paljonkaan 1900-luvun alusta. Mahtaakohan koskaan parantua?
Henning Mankell 3.2.1948 - 5.10.2015
Henning Mankell: Likainen enkeli
2011, Otava
Minnet av en smutsig ängel 2011
suomentanut Kari Koski
510 sivua
Näistä lähtökohdista afrikkalainen maailma avautuu lukijalle. Se maailma on täynnä epätasa-arvoa ja epätoivoa. Naiset ovat miesten käytettävissä bordellissaan, he ovat alistuneet osaansa. Myös muiden osalta maailma on arvoportaikko, jossa portaalta toiselle ei ole mahdollista hypähdellä. Valkoinen mies alistaa muut, eikä valkoinen nainenkaan voi olla läheinen mustien naisten kanssa, koska he ovat lähtökohtaisesti niin eriarvoisessa paikassa. Hanna yrittää auttaa naisia, mutta huomaa, että naiset eivät ajattele samalla tavalla kuin hän.
Mosambik, jossa Hanna elää, on maa, josta viedään timantteja muualle maailmaan. Afrikkalaiset miehet menettävät terveytensä kaivoksilla, valkoiset siirtomaaisännät rikastuvat. Mitä enemmän Hanna viettää aikaansa afrikkalaisnaisten kanssa, sitä enemmän hän alkaa kyseenalaistaa vallitsevia oloja. Hanna aloittaa oman taistelunsa, sillä hän on Afrikassa saanut rahaa, ja maailmassa raha on samaa kuin valta. Hannan kanssa on muitakin samoin ajattelevia, mutta asioiden muuttaminen ei ole nopeaa.
En ole läpikotaisin hyvä, mutta inhoan sitä kuinka me halveksumme näitä ihmisiä. On mielipuolista, omahyväistä ja typerää kuvitella, että niin voisi jatkua loputtomiin.
Teoksessa on hirvittävän surullinen ja ahdistava ilmapiiri, oikeus ei voita, vaan ainoastaan pahat miehet voittavat. Mankell asui osan elämästään Mosambikissa, ja varmasti hänen sydämessään oli paikka maan asukkaille. Tähän kirjaan on koottu osa maan historiaa, sen portugalilaisajasta. Kirja oli kiinnostava osin siksi, että siitä sai jonkunlaisen käsityksen, minkälaista elämä on mahdollisesti ollut siirtomaa-Afrikassa. Toisaalta kirjasta jäi niin huono kuva ajasta, että sen lukeminen oli vähintään masentavaa. Lukaisin nopeasti tietoja Mosambikista kirjan luettuani, ja valitettavasti maan tarina ei näytä parantuneen paljonkaan 1900-luvun alusta. Mahtaakohan koskaan parantua?
Henning Mankell 3.2.1948 - 5.10.2015
Henning Mankell: Likainen enkeli
2011, Otava
Minnet av en smutsig ängel 2011
suomentanut Kari Koski
510 sivua
Olen ymmärtänyt, että nimenomaan Mosambikissa kehitysavulla on kuitenkin saatu jotain aikaankin. Esimerkiksi lasten koulunkäynnissä on tapahtunut suurta edistystä. Siitä on puhe esim Iina Soirin blogissa. Hän toimii Pohjoismaisen Afrikka-instituutin johtajana Upsalassa ja on arvostellut entisen suurlähettiläs Kääriäisen kirjaa, jossa kehitysavun saavutukset lytätään.
VastaaPoistaVarmasti paljon myös hyvää ja kehitystä tapahtuu. Luin historiaa tuosta 1900-luvun alusta eteenpäin ja sisällissotaa, köyhyyttä ja kaikkea epävakautta oli pitkään maassa. Toivotaan, että Afrikan maat pääsevät kehittymään niin että sielläkin olisi hyvä elää. Paljon riistoa ollut siirtomaiden aikaan, mistä ajasta kirja kertoo.
PoistaKiva kun kerroit tästä kirjasta; olen lukenut varmaankin kaikki muut Mankellin kirjat paitsi tämän. Ajattelinkin, että se käsittelee noita teemoja. Kuva on aika lohduton.
VastaaPoistaTämä oli kiinnostava kirja, nyt aloitin Mankellin uusinta ja siinä on kovin erilainen maailma ja tarina. Paljon on mulla kyllä vielä lukematta Mankelliakin.
Poista