Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

Liane Moriartyn Mustat valkeat valheet (2015, WSOY) tuli luettavakseni juuri oikeaan aikaan, sillä sanoisin, ettei tämä kirja ole minun varsinaiseen kirjamakuuni. En yleensä viehäty keskiluokkaisten ihmisten ja ydinperhetarinoiden pariin. Koska joulu lähenee, ja mieli kevenee, ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki tällaisellekin tarinalle. Ja hyvä, että aloitin kirjan. Pidin tarinan pistelevyydestä ja keskiluokan kulissien taakse kurkistelusta aatteella "kaikki ei ole sitä, miltä näyttää". 

Ed sammutti kylpyhuoneen valot. He menivät omille puolilleen vuodetta, sytyttivät lukulamput ja vetivät päiväpeiton pois sulavin, samanaikaisin liikkein, jotka olivat Madelinen mielialasta riippuen merkki joko täydellisestä avioliitosta tai siitä, että he olivat jämähtäneet keskiluokkaiseen esikaupunkirutiiniin, ja heidän oli myytävä talo ja lähdettävä kiertämään Intiaa. 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Australian Pirriween kaupunkiin, joka sijaitsee rannan lähellä ja on idyllistä seutua. Perheiden vanhemmat elävät murrosaikaa, sillä heidän lapsena aloittavat koulun, ja vanhempien kohtaamispiste on koulunpiha, kun he tuovat ja hakevat lapsiaan. Lapset tulevat ns. paremmista perheistä, joissa ei ole taloudellissosiaalisia ongelmia. Niinpä lasten vanhemmat hätkähtävät kun joukkoon tulee Ziggy. Lapsi, joka asuu yksinhuoltajaäidin kanssa, ja jolla on tuollainen hassu nimi, joka varmasti erottuu joukosta. Ja niin erottuu poikakin, sillä eihän tällaisella lapsella, jolla on näinkin epävakaa tausta, voi olla hyviä aikeita. 

Moriarty kertoo tarinansa koukuttavasti. Heti kirjan alussa vihjataan, että on tapahtunut rikos. Vanhempia haastatellaan, mutta ei kaikkia. Näin lukija ei tiedä edes, kenen kohdalla rikos on tapahtunut. Kun tarina etenee kohti tätä päivää, jolloin rikos tapahtuu, vanhempien välille luodaan jännitteitä ja klikkejä, joista tulee ensimmäisenä mieleen pissistyttöjen traaginen arki. Ehkä ihmiset eivät kasva kovinkaan paljon aikuisiksi tullessaan. Vaikka kirjan tarina on humoristinen, sellaisella mustalla tavalla, on huumorin alla aina jotain sanottavaa: miksi lapset osaavat jo 5-vuotiaana jättää kutsumatta sen yhden synttäreilleen? Jos et tiedä vastausta, niin tämän kirjan lukemisen jälkeen saat jo ison aavistuksen asiasta.

Moriartyn teos on kirja ihmissuhteista, kaatuvista kulisseista, rikoksesta ja rakkaudesta, traumoista ja pakkomielteistä, estoista ja salaisuuksista, joista synkimmät tuntuvat elävän siellä, missä elämä ulospäin on parasta. 

Pidin teoksesta paljon, ja olen iloinen, että voitin ennakkoluuloni antaakseni kirjan henkilöhahmojen voittaa omansa. Moriartylta on tulossa ensi vuoden puolella uusi suomennettu teos, sitä ennen taidan lukaista Hyvän aviomiehen, joka on jäänyt lukematta. 

Kirjaa on luettu kirjablogeissa jonkin verran, mm. Leena Lumi, Annika ja Kirjakaapin kummitus. Annika blogista löysin lainauksen, joka sopii kuvaamaan tätä kirjaa parhaiten: "Moriartyn romaanin lukeminen on vähän kuin joisi pink cosmo -cocktailia, arsenekilla terästettynä." - USA Today

Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

2015, WSOY

Big Little Lies

suomentanut Helene Bützow

445 sivua