MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Katsaus EM-jalkapalloon: Kroatia / Slovakia / Sveitsi

Etsin EM-kisakirjallisuutta helmetin avulla, ja luettavaksi löytyikin vino pino kirjoja. Tällä hetkellä, kun futiksessa on alkulohkot pelattu, ja ensimmäiset putoajat pudonneet, onkin aika katsoa, mitä on tullut luettua tähän mennessä. 





Annina Holmbergin Punainen kyynel (2000, WSOY) on kirjastossa luokiteltu nuortenkirjallisuuden puolelle. Päähenkilönä kirjassa on Maria, joka seuraa sivusta, kun hänen isosiskonsa lähtee interrailille itäiseen Eurooppaan. Matka on nuoren naisen elämän käännekohta, sillä Dubrovnikissa Elina tapaa Milanin, kroatialaisen serbin. Tapaaminen johtaa vuosisadan rakkaustarinaan, ja Suomeen palattuaan Elina säästää jo seuraavan kesän Jugoslavian-matkaan. Ennen kesää alkaa kuitenkin Jugoslavian sota, eikä Elina voi mennä enää Milanin luokse. Milan katoaa sodan melskeisiin, tuntuu, että Elina ei enää koskaan voi tavata Milania. 

Elina haluaa kuitenkin selvittää, mitä sodassa tapahtui, ja miten Milanin kävi. Tutkiessaan sodan tapahtumia, joista on vaikea saada selvyyttä, Elina ja Maria tutustuvat oman sukunsa historiaan ja huomaavat, että Suomen sisällissota on jättänyt vaikeita haavoja omaan perheeseen. Kirjassa Suomen ja Jugoslavian sisällissotaa verrataan toisiinsa, kumpaakin on yhtä vaikeaa ymmärtää: molemmissa sodissa naapurit alkavat ampua toisiaan. 

Kirjasta sain hieman selkoa Jugoslavian tapahtumien kulkuun, vaikka luulenkin, että en koskaan tule ymmärtämään, kuka Jugoslaviassa soti ja ketä vastaan. Jotain ihmisten elämästä ja sodasta kiteytyy siihen, kun Maria matkaa sodan loputtua Dubrovnikin kaduille ja pohtii, mitä kaikkea katukiveys onkaan nähnyt. 

Kirjan juoneksi minulle olisi riittänyt tämä Jugoslavia ja Milan -osuus, mutta tarina jatkuu pitkälle eteenpäin, ja valitettavasti oma mielenkiintoni herpaantui loppua kohden. Koska kirja on nuortenkirja, niin ymmärrän juonikeskeisyyden. 

Kroatiaa kirjassa tuli esiin, varsinkin alussa, joten teos edusti hyvin maata, joka onneksi pienten katastrofien (Tsekki-pelin) jälkeen pääsi jatkopeleihin. 

Annina Holmberg: Punainen kyynel 
2000, WSOY
263 sivua

**********************

Miroaslav Válekin Kosketuksia (2009, Kampus kustannus) löytyi pitkän etsinnän jälkeen edustamaan slovakialaista kirjallisuutta. Miroslav Válek on 1927 - 1991 elänyt slovakialainen runoilija ja myös poliitikko. Jyväskylän yliopistossa voi opiskella (en tiedä, voiko vielä?) slovakiaa, ja kirjan suomennos on syntynyt siellä. Kirjassa on sekä slovakian- että suomenkielinen runo vierekkäin, joten kirjaa lukiessa voi huomata slovakian kielen muistuttavan muita itäisen Euroopan kieliä. 

Luin kirjaa sateisena kesäpäivänä, johon runot istuivat hyvin: varsinkin alkupuolen runoissa on sateen kuvausta, synkkyys kuvaisi muutenkin teoksen runoja. 

Sateen rummutus, inhottava ja rankka sade, 
rummutus puissa ja rummutus katoilla, 
rummuttaa sinulle julki suruni, 
koko tämän laulun, kaiken typerän pelon

Puolivälissä runokirjaa alkaa toivo elää, ja loppua kohden runot ovat hieman toiveikkampia ja myös vähän pidempiä. 

Suolaa tarpeellisempaa ihmiselle ovat langat, 
joilla ommella paikka
kipeän päälle, siihen, mitä pitää jäädä piiloon
kuin rampa käsi takin hihan alle 

Slovakiaa en löydä hirveän paljon kirjasta, mutta sotilaita ja sitä vesisadetta sitäkin enemmän. Luin runot ja kirjan ilman sen kummempaa analyysia, ja keräsin tähän tekstiin itseäni eniten miellyttäneet pätkät. 

Mitä tekee ihminen
joka on riuhtaistu pois maasta, jossa on elänyt
repäisty juuriltaan
ypöyksin 
petettynä?

Etsiikö paikkaansa maan päällä?
Etsiikö rauhaa?
Etsiikö hienoa oksaa joka ei taivu
etsiikö puuta? 

Miroslav Válek: Kosketuksia
Dotyky
suomentanut Jari Aula
2009, Kampus kustannus Jyväskylä
101 sivua

***********



Alain Claud Sulzerin Irti liitoksistaan (2014, Lurra Editions) kiinnosti minua, sillä Lurra-kustantamon kirjat ovat olleet piristäviä lukukokemuksia. Kirjailija Sulzer on sveitsiläinen kirjailija ja kääntäjä, mutta kirjan tapahtumat eletään kuitenkin Berliinissä, joten hirveästi tässä kirjassa ei tullut sveitsiläistä tietoutta lukijalle. 

Samoin kuin lukemani saksalainen kirjallisuus ja katsomani Saksan pelit EM-kisoissa tämäkin kirja on hieman tylsä, tapahtumat etenevät hitaasti ja lopulta päästään maaliin. Ehkä sama pätee myös sveitsiläisyyteen, tiedä häntä. 

Kirjan tapahtumat alkavat, kun Marek Olsberg valmistautuu illan pianokonserttiinsa. Samalla seurataan Estherin ja Thomasin, Johanneksen, Sophien ja Klaran, Lorenzin, Claudiuksen ja Nicon, Astridin, Verena Bentzin, Marinan ja Solveigin elämää ennen konserttia. Nämä ovat siis kirjassa esiintyvät henkilöt, joilla kaikilla on elämänkriisinsä meneillään. Useimmilla kriisi johtuu parisuhteesta, avioliitosta tai muusta ihmissuhteesta. Kirjan ensimmäinen osa vie lukijaa henkilöiden elämiin, ja kun konsertti alkaa, henkilöiden ajatukset ovat vahvasti muualla kuin konsertissa. 

Kesken konserttinsa Marek lopettaa soittamisen ja kävelee tiehensä konserttisalista. Hän itsekin hämmästyy toimintaansa, eikä osaa ymmärtää, miksi teki, mitä teki. Marekin ulosmarssi kuitenkin saa aikaan sen, että muut henkilöt alkavat toimia ja tehdä päätöksiä elämässään. Kun henkilöiden moraaliset arvot joutuvat koetukselle, toimii mottona: 

Oli lukematon määrä oikkuja, joille saattoi antaa periksi. 

Sulzerin kirjan rakenne oli kiinnostava, mutta haastava. Kun ensimmäset sata sivua tuli mukaan koko ajan uusia henkilöhahmoja, oli vaikea ymmärtää, että henkilöiden tarinat jatkuvat - ja aika ajoin piti palata alkuun tutkimaan, kuka oli kukin. Kirjan hidastempoisuuden vuoksi myös ehkä jäi ymmärtämättä jotain, tai sitten ymmärsin lukemani - jäin kuitenkin pieneen epätietoisuuden tilaan: tapahtuiko teoksessa jotain suurta, vai vain pieniä muutoksia? Sulzerilta on suomennettu myös toinen teos, Väärään aikaan, johon ehkä jossain vaiheessa palaan, uteliaisuuteni heräsi.

Kustantajan sivuilla Sulzerista

Alain Claude Sulzer: Irti liitoksistaan 
2014, Lurra Editions
Aus den Rugen 2012
suomentanut Helen Moster
287 sivua



**************'

Lopuksi vielä katsaus EM-kisojen lohkotippujiin ja veikkauksiini: 



  A  B  C  D  E  F
RanskaWalesSaksaEspanjaItaliaPortugali
AlbaniaEnglantiPuolaKroatiaRuotsiItävalta
RomaniaVenäjäUkrainaTšekkiBelgiaUnkari
SveitsiSlovakiaP-IrlantiTurkkiIrlantiIslanti

Lohko A: Ranska, Sveitsi jatkoon - Oi ei, Albania vei sympatiapisteet ja oli monesti niin lähellä! 
Lohko B: Wales, Englanti ja Slovakia jatkoon - Bales! uusi suosikkini
Lohko C: Saksa, Puola, P-Irlanti jatkoon 
Lohko D: Kroatia, Espanja jatkoon 
Lohko E: Italia, Belgia, Irlanti jatkoon - Voi Zlatan =( 
Lohko F: Unkari, Islanti, Portugali jatkoon - kuka tällaista olisi voinut uskoa?

Eurooppalaisen kirjallisuuden lukemisurakkani jatkuu vielä ainakin jonkin aikaa, luettavana ainakin Walesin ja Romanin kirjallisuutta. Ja kisat jatkuvat myös: kuka selviää jatkoon?


5 kommenttia:

  1. Muistissani tuossa Valekin kirjassa tosiaan sataa paljon, ja tunnelma on hieman surumielinen...ehkä se on sitten Slovakiaa.

    Kisassa tähän mennessä vakuuttavimpia otteita on esittänyt ehkä yllättäen Kroatia. Ja kun jatkopeleissäkin taitaa olla edessä suhteessa helpompia vastustajia (isot maat päätyivät sitten kaikki samalle puolelle jatkopelipuuta) niin on hyvinkin vahvasti kiinni finaalipaikassa.
    Miten sitten siinä käy riippuu kuka muista terästäytyy parhaiten, Saksa, Ranska, Italia vai Espanja.

    Sveitsi pärjää yleensä vähän tylsästi näissä kisoissa, tapaa olla tarpeeksi hyvä että pääsee usein ryhmävaiheesta jatkoon muttei kovin pitkälle. Mutta kuinka voi pitää saksalaista jalkapalloa tylsänä, en ymmärrä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, tuon jälkeen Kroatia päättikin sitten pelata tylsästi ja pudota. Ja päästää jatkoon vieläpä Portugalin, joukkueen jonka hypetystä en ole ymmärtänyt vuosiin (enkä ymmärrä vieläkään).

      Poista
    2. Eiliset pudotuspelit meni kyllä just niin kuin ajattelinkin - Puolalla oli hieman nihkeää, mutta tulihan se voitto lopulta =D Portugali on Portugali, vaikea sitäkään on lyödä, edes Kroatian. Itselläni sympatiapisteet alkoivat jo sadella Ronaldon päälle - en ole koskaan tykännyt hänen tyylistään, mutta en tykkää mediasta, kun se alkaa sylkeä jonkun päälle.

      Sitä, voittiko ja voittaako parempi joukkue, en ota kantaa. Futis on siitä ihmeellinen, että kuka vaan voi voittaa... Ja lopultakaan ei hirveästi niitä eroja ole taidoissa, kenellä on paras päivä ja onni myötä. Ja kuka saa pallon maaliin =D Mahtava laji toi jalkapallo ainakin on, mikään ei ole koskaan varmaa ennen kuin lopussa.

      Poista
  2. Kiinnostavat ja monella tapaa yllättävätkin kisat olleet tähän mennessä. Parasta omalla kohdallani on, että jäin tänään kesälomalle, ja voin nyt katsoa kaikki loput pelit suorana, eikä tarvitse enää tuijotella tallenteita Areenasta. :D

    Olen itse intohimoinen Englannin kannattaja, ja muita suosikkejani ovat Wales, Espanja ja Italia. Tasavahvan Islannin eteneminen jatkoon omasta lohkostaan on ollut minulle kisojen ilahduttavin ja sympaattisin yllätys. <3 Neljännesvälierätaulukon "vasemman laidan" joukkueista toivon menestystä Walesin lisäksi Belgian energiselle joukkueelle (joka on kiinnostava myös siksi, että siinä on monta Valioliiga-suosikkiani). Loppuottelussa toivoisinkin näkeväni joko otteluparin Wales - Englanti tai Belgia - Englanti, tai sitten edes Englannin tilalla Espanjan tai Italian. Mutta voi hyvin olla, että loppuottelupari on kuitenkin Kroatia - Saksa, huoh. (Minulla on jalkapallossa aika voimakkaat Saksa-antipatiat, enkä ole vieläkään päässyt yli MM-pettymyksestä... :D )

    Pelaajista vielä sen verran, että Bale on yksi suurimmista pelaajasuosikeistani (on minusta Real Madridissa vielä paljon Ronaldoakin kiinnostavampi <3 ), ja siksi olenkin superiloinen, että Wales jatkaa ainakin kahdeksan parhaan joukkoon. Ja voih, Zlatan! Nyyh! Olisin toivonut, että miehen maajoukkueura olisi päättynyt edes hieman hilpeämmissä merkeissä. Mutta ensi syksyä odotan enemmän kuin innolla, kun Zlatan aloittaa suosikkijoukkueessani ManU:ssa. Vähänkö on pakko katsoa ihan joka ikinen peli!! :D <3

    Ai niin, kiinnostavia kirjoja esittelit! Meinasi unohtua tässä jalkapallohuumassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, nämä kirjat menevät futishuumassa. Mutta erinoimaisikin kirjoja on tullut vastaan!

      Bale on iskenyt tajuntaani vasta näissä kisoissa kunnolla, kun on pitänyt joukkuetta melkoisesti kasassa - ja ties mihin asti vielä viekään! Real Madrid ei ole mun suosikkijoukkue ollut koskaan, siksi varmaan jäänyt Balekin vähemmälle seuraamiselle.

      Ja voi Zlatan, on kyllä ollut koko uransa niin sopimaton Ruotsin maajoukkueeseen. Ei pääse hehkumaan siellä oikein kunnolla.

      JA todellakin, loma alkoi mullakin! Vaikka eilen melkein jäi Kroati-Portugali-matsi kesken, niin kannatti katsoa loppuun asti. Vaikeahan sitö on nukkuakaan, kun aurinko ei laske =D

      Poista