Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet (2016, WSOY) oli minulla luettavana jo viime vuoden puolella, mutta en saanut kirjan tarinaa rullaamaan eteenpäin. Aloitin kirjan uudestaan, ja tällä kertaa kirjan alku sujui - kunnes sitten jämähdin taas. Survoin kirjan loppuun, mutta survominen ei ole kovinkaan kiva tekniikka lukea kirjaa. En ihastunut kirjaan, enkä pitänyt siitä kovinkaan paljon. Olisin kyllä halunnut pitää, sillä ideana teos on kyllä ihan kiva: erilaisia välähdyksiä erilaisista ihmisistä eri puolella Eurooppaa eri aikoina.
Samalla kun välähdykset tuovat kirjaan monta erilaista henkillöhahmoa, ne myös pitävät lukijan kaukana hahmoista: on vaikea kiinnittyä yhteenkään henkilöön. Ja nyt kirjan luettuani joudun pinnistelemään oikein, kun mietin, oliko joku henkilöhahmo tässä kirjassa, vai jossain toisessa.
Pääosin kirja siis tuo kuvia Euroopan lähihistoriasta: lakkoilua, Berliinin muuri, ihmisiä ylittämässä rajoja - jopa tulevaisuudenkuvia (ankeasta) Euroopasta. Minulle kirja oli kiinnostava, mutta en kuitenkaan innostunut kovinkaan suuresti teoksesta.
Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet
2016, WSOY
178 sivua
Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista, vaikka kansi kuvassa näyttääkin harmaalta
Oho! Oma kokemukseni oli vallan toinen.
VastaaPoistaHuomaan, että kirjasta on pidetty blogimaailmassa ja varmaan muutenkin, koska F-ehdokkuus. Hyvä, että ihmiset lukevat eri tavalla.
PoistaNo höh. Harmi ettet tykännyt. Me tykättiin kumpikin kovasti!
VastaaPoistaBlogistania-äänestyksesäkin näyttää pärjänneen. No, ehkä luen väärin kirjaa, en ymmärrä, mikä siinä on se juttu =D
PoistaVoi! Minä en edelleenkään tahdo päästä kirjan tyypeistä eroon. Kirja asettui johonkin sieluni syvyyksiin.
VastaaPoistaTämä on kyllä jännää, mulle ei jäänyt mieleen mitenkään positiivisesti yksikään hahmo. Nyt täytyy sanoa, että kun luin Kankimäen teoksen, on vaikea yhdenkään kirjan ylittää sitä eli tämä joutui ainakin väärään aikaan lukemistooni. Toisaalta ei ekalla kerrallakaan lähtenyt. No, en nyt vain osaa tätä kirjaa lukea, ei ole onneksi ainoa kokemus kirjasta.
Poista