Emmi Itäranta on pitkään ollut lukulistallani, ja niinpä eräänä päivänä sitten vain tartuin hänen kirjaansa. Tai oikeastaan tartuin jo pari vuotta sitten, mutta nyt pääsin kirjassa alkua pidemmälle. Kirja, ja Itäranta, on ollut niin kauan esillä, esimerkiksi kirjablogeissa, että olen kyllä ollut kiinnostunut kirjasta ja kirjailijasta, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi lukea.
Teemestarin kirja (2014, Teos, 1. painos 2012) kertoo nimensä mukaisesti teemestareista. Noria on teemestarien sukua, ja hänen isänsä alkaa olla vanha ja niin huonona, että hän haluaa jakaa viisauttaan tyttärelleen. Norian tulee oppia teeseremonia ja pitää itsellään pitkään säilyneet salaisuudet, niin kuin vesilähteen olemassaolo. Eletään aikaa, jolloin suuri osa mannerta on joutunut meriveden alle, kun jäätikkö oletettavasti on sulanut - ja makeasta vedestä on pulaa. Vettä säännöstellään ja armeija jakaa päivittäisen vesiannoksen asukkaille.
Huh, tämä on karu tulevaisuudenkuva, kun tiedämme, mitä maailmassa tapahtuu , eikä jäätiköiden sulamisen estäminen tunnu kiinnostavan juuri ketään. Itärannan kirjan sivuilta jäikin mieleeni se, miten Noria ja hänen ystävänsä keskustelevat, miten muinaismaailman ihmiset eivät ajatelleet heitä (tulevaa sukupolvea) lainkaan.
Noria luottaa ystäväänsä Sanjaan, vaikka ei ole varma, voiko maailmassa enää luottaa kehenkään. Yhdessä he löytävät muinaismaailmasta kasetteja, joilta kuuntelevat tietoja tutkijaryhmän löytämistä vesivaroista. Ehkä niitä on enemmän, mutta armeijan on helppo pitää ihmiset vallassaan, kun kaikki asiat eivät ole kaikkien tiedossa.
Tulevaisuuden maailmana tämä on tietysti masentava, ja kirja saakin miettimään taas omaa elämäänsä uudestaan. Voisiko elämän elää niin, että maailma olisi jäljellä vielä tulevaisuudessakin?
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
2014, Teos, 1. painos 2012
330 sivua
Kirja Helmet-lukuhaasteen kohtaan 2. Kirjablogissa kehuttu kirja, sillä kirja oli vuonna 2012 Blogistanian kolmanneksi paras kirja kotimaisten kirjojen osalta:
Blogistanian Finlandia 2012 -voittajalista
Ja tältä näyttää Blogistanian Finlandia 2012 -kuusikko. Kiitos kirjailijoille lukuelämyksistä!
1. Aki Ollikainen: Nälkävuosi
2. Ulla-Lena Lundberg: Jää
3. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
4. Sirpa Kähkönen: Hietakehto
5. Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
6. Johan Bargum: Syyspurjehdus
Minulle Teemestarin huone oli vuoden 2012 paras kirja ja olisi edelleen. Olen lukenut kaikki listan kirjat.
VastaaPoistaKirjasta teki hyvän tulevaisuuteen liittyvä tarina ja tietysti Noria. Myös menneisyyden kuvailu oli mielenkiintoista.
Mulla on kyllä aika moni vielä lukematta vuoden 2012 parhaista, Nälkävuosi on vain luettu tämän lisäksi - pitäisi vissiin lukea parempia kirjoja =) Mutta hyvä oli kyllä tutustua Itärantaan, nyt tiedän, mistä kaikki puhuu täällä blogimaailmassa.
PoistaMinulle tämä jäi vähän vaisuksi, mutta Kudottujen kujien kaupunki oli todella hieno. Vuosi 2012 onkin näköjään ollut huima kirjavuosi. Jään luin pari vuotta sitten, ja tykkäsin tosi paljon.
VastaaPoistaJää lukematta, ehkä sekin menee tänä vuonna, nyt on sellainen vanhempien kirjojen pöhinä =) Olen saanut niin paljon kirjahyllyyni - samoin löysin alesta Itärannan Kudotut kaupungit... odottelee sekin lukijaansa...
PoistaMinut tämä tutustutti ja ihastutti dystopioihin! Kudottujen kujien kaupunki on vielä tapailuasteella, mutta ehkä tutustun siihen tarkemmin tämän vuoden aikana.
VastaaPoistaSama suunnitelma minulla kudottujen suhteen.
PoistaLuin tämä ei niin kovin kauan aikaa sitten ja ajattelin, että "kaikki" muut ovat jo lukeneet, mutta näemmä sinullakin meni hyvä tovi ennen kuin päätit tutustua Teemestariin. Hieno oli, oikein hieno.
VastaaPoistaHaha, aina vähän muiden jäljessä. En osaa sanoa, miksi on jäänyt lukematta. Hyvää kannattaa odottaa.
Poista