Katleena Kortesuon & Jarkko Kurvisen: Blogimarkkinointi (2011, Talentum) jatkaa siitä, mihin Kortesuon Tee itsestäsi brändi -teos jäi, tai oikeastaan teoksessa on myös vähän samaakin asiaa.
Lähtökohtana on siis kertoa, miten blogista saa hyvän, kiinnostavan ja menestyvän.
Teoksessa on oikeastaan kaikille jotain:
sellainen, joka aloittelee blogiaan, saa tietoa blogipohjista, oman nimen/ nimimerkin käytöstä ja myös teknisesti eri pohjien käytöstä.
Sellainen, joka on jo aloittanut blogin, saa vinkkejä hyvästä tyylistä. Tässä osiossa käydään läpi sellaisetkin asiat metaforat, intertekstuaalisuus yms. käsitteet, joista varmasti on hyötyä, jos on sattunut nukkumaan äidinkielen tunnit.
Tässä kohdin teos vaikutti perinteistä kirjoittamisen opasta.
Hyvä niin, sillä bloginkirjoittajan olisi hyvä muistaa kirjoittavansa tekstiä, jossa voi käyttää perinteisiä tyylikeinoja.
Sellainen, joka haluaa menestystä blogilleen, saa myös koko joukon vinkkejä aina verkostoitumisesta alkaen.
Koska itse katson hallitsevani esimerkiksi tuon kirjoittamisen osa-alueen ja blogipohjien käytön (hah, yritin muokata ulkoasua, ja siitähän tuli, etten sanoisi komia - jos siis ei itketä nuo väärät leveyssuhteet palkeissa)
niin oma kiinnostukseni teoksen osalta kohdistuu siihen, miten saada blogille enemmän lukijoita ja miten sillä voisi tienata rahaa tai kartuttaa muuta omaisuutta.
Keräsin teoksesta niitä kohtia, joita aloin miettiä sitä lukiessani.
Ideat: mistä kirjoittaa ja sisältö: mistä ja miten kirjoittaa?
Kirjablogeja alkaa olla Suomessakin jo tosi paljon.
Jos Kortesuon oppeja uskoo, niin menestyväksi kirjablogiksi tullaan niin, että blogin sisältö on ainutlaatuista, tieto on uutta ja persoonallista, ja tekstin kirjoittamisessa pitäisi vielä kehittyäkin ajan mittaan.
Kun kirjablogeja miettii näin, niin totta on ainakin se, että aina kun bloggaa uutuuskirjoista, lukijoita eksyy blogiin myös kirjablogien ulkopuolisesta nettimaailmasta.
Mutta, kannattaako lukea uutuuksia, kun monet muutkin blogistit tarttuvat uutuuksiin ja aika moni kirjoittaa samaan aikaan samasta uutuuskirjasta.
Silloin varmaan persoonallisuus kärsii.
Olen ainakin yrittänyt tehdä uutuuskirjojenkin suhteen valintoja ja lukea niitä kirjoja, jotka oikeasti kiinnostavat minua.
Mikä onkaan taas persoonallisuuden ja kiinnostavuuden raja?
Kun oma kiinnostus kohdistuu sellaiseen, joka ei kovin montaa potentiaalista lukijaa kiinnosta, niin lopputuloksena ei ehkä kuitenkaan tule huippusuosittua blogia, vaan periferiassa kulkeva yksinäinen bloggaaja.
Paitsi jos tapahtuu ihme, ja koko maailma innostuu samasta asiasta.
Pitäisi siis osata yhdistää se oma erikoisuus tavalliseen kirjablogin tyyliin.
****
Lueskelin Kortesuon innoittamana blogilistaa ja suosituimpia blogeja. Vaikka aika moni suosituista bogeista on edelleen ns. tyyliblogeja, niin olin innoissani siitä, että myös joitakin uudentyylisiä blogeja oli vaikkapa 100 suosituimman listalla. Sieltä löytyi esim. äitiblogeja, joissa ei-niin-säihkyvässä-sääri-kunnossa olleet äidit pistivät lifestylensä peliin vauva-arjestaan.
Toivo elää, että blogimaailma monipuolistuu.
Jossain vaiheessa blogilistan top5-kastissa voi siis olla vaikka blogi, jossa kirjoitetaan asiaa.
Itseäni kiehtovat matkablogit ja vierailtuani myös Rantapallo.fi-sivustoilla ja lueskeltuani erilaisia blogeja huomasin tosi kivan blogin,
jossa yhdistyy hienosti uuden maan esittely, vähän tyylikin ja lifestyle, joka on sopivasti erilainen.
Afrikka sinällään ei maanosana kiinnosta minua, mutta koska blogissa on kauniita kuvia, kivanoloinen kirjoittaja, hyvä teksti, niin blogi innosti minut lukemaan ainakin yhden vuodenajan verran tekstejä.
Tässä blogissa vieras ja outous (se erikoisuus) yhdistyi lifestyle-blogin kirjoittamiseen.
Pitäisi ottaa mallia, varmaan.
****
Se, mitä Kortesuon kirjaan kaipasin, oli valaisevat esimerkit ihan tavallisista blogeista.
Mutta, tutkin itse tilannetta sitten kirjan innoittamana.
Kortesuon teoksessa on jokaiselle jotain ja useinhan tällaisella ajatuksella saa aikaan sekasotkun, joka ei palvele ketään. Mutta täytyy sanoa, että Kortesuon teoksesta löytyy myös hyödyllisiä osioita, joista saa ihan konkreettisia vinkkejä, joita voi kokeilla saadakseen bloginsa menestyväksi - tai vaikka ihan vain suhteellisen kivasti eteneväksi. Sellaiseksi, jonka kirjoittaminen on itsestään mielekästä. Tulen lähiaikoina kokeilemaan joitain ideoita, joita kirjasta sain. Katsotaan sitten, miten oikeassa Kortesuo on.
Lopuksi vielä suoraan kirjablogeihin vinkki:
Kirjoita niistä teemoista, jotka koskettavat lukijakuntaasi. Tämä ohje voidaan jakaa kahteen osaan: älä poikkea liikaa aiheesta äläkä uppoa siihen liian syvälle.
Älä poikkea liikaa aiheesta. Jos kirjoitat kirjablogia, on turha postata jatkuvasti luontokuvia tai privaattielämän tilitystä. - -
Älä uppoa liian syvälle. Kirjabloggaajan on hyödytöntä postata kovin usein Kalle Päätalon käyttämien persoonapronominien murrekirjoista - -
Heh, jälkimmäinen on helppo estää omalla kohdallani. En mennyt kovin syvälle edes pro gradussani (joka ei tosin käsitellyt Päätaloa) ja ensimmäinen. Kuka nyt oikeasti jaksaisi laittaa keskinkertaisia luontokuvia mukaan jokaiseen postaukseen. Ihan vain etukäteislupauksena: ne tulevat kyllä ihan kohta katoamaan blogistani, koska kamera lähtee matkalle, minä en. Katsotaan, miten paljon blogini suosio kasvaa tästä muutoksesta.
Kokonaisuudessaan Kortesuon ja Kurvisen (joka vastasi niistä osioista, joissa kerrottiiin blogien teknisestä toteutuksesta) teos oli kiinnostavaa luettavaa. Sanoisin, että kiinnostavampaa kuin Tee itsestästi brändi -teos, koska tässä oli konkreettisia neuvoja blogisteille. Olen myös lukenut aika ajoin joitain muita blogeja käsitteleviä teoksia, ja verrattuna niihin tästä oli jopa jotain hyötyä.
Teoksesta en kuitenkaan ihan kaikkea lukenut, koska jotkut asiat olivat jo tuttuja. Ja sitten taas, täydellisiä menestyvän blogin ohjeita ei varmasti voi antaakaan: joskus tuntuu olevan aika sattumaa, mikä blogi alkaa kiinnostaa lukijoita. Tai toisaalta: voihan olla, että menestyneet tyyliblogistit ovat tehneet töitä menestyksensä eteen esim. verkostoitumalla.
(teos on arvostelukappale)
Teoksessa myös kerrotaan, miten Kortesuo on itse kehitellyt blogiaan ja minkälaisia tavoitteita hänellä on ollut sen suhteen.
Mielenkiintoinen postaus ja tästäkin sai ajatuksilleen jotain pureskeltavaa.
VastaaPoistaOn totta, että tietynlaisilla kirjoilla saa postauksilleen enemmän huomiota ja toisista tietää jo etukäteen ettei tätä kukaan tule lukemaan. Mutta kun halusin lukea tämänkin kirjan ja siitä jotakin raapustaa, niin minkäs teet?! Eli pitäisikö kirjoitella vain niistä suosituista aiheista vai pitäytyä uskollisena "linjalleen" - pähkinä purtavaksi!
Kiinnostavan oloinen kirja ja mielenkiintoinen postaus! Itse en kauheasti mieti noita lukijamääriä (minulla ei ole niistä edes tarkkaa tietoa, mutta tietysti googleraatilukijoiden, kommenttejen ja bloggerin tilastojen määrät antavat osviittaa), mutta toki yritän kirjoittaa mahdollisimman mielenkiintoista sisältöä.
VastaaPoistaTällä hetkellä aikani ei riitä mihinkään "erityistoimiin" esim. ulkoasun suhteen, mutta koetan pitää kiinni siitä, että julkaisen kirja-arvion ainakin kerran, pari viikossa.
Tää kirja tuli mullekin ja olen sitä jonkun verran lueskellut sieltä täältä. Tuota kirjablogiesimerkkiä en ollut vielä bongannutkaan!
VastaaPoistaPaljon mielenkiintoista asiaa, tosin suhtautumiseen vaikuttaa sekin, aikoisiko tosiaan hankkia blogilla rahaa vai bloggaako harrastuksen vuoksi. Kirjassa suositellaan esimerkiksi useamman blogin perustamista ja pitämistä. Tai valmennuspäivien tarjoamista - en kyllä tiedä haluaisiko joku maksaa kirjablogikonsultaatiosta valmennuspäivän hintaa. :)
Salla, niin ehkä jos ei halua mammonaa, niin sitten sitä mainetta ja kunniaa. Kirjablogeissa varmaan enemmän kuin rahasta kilpaillaan kuka osaa kirjoittaa parhaiten ;D Siis jos jostain pitää kilpailua saada aikaiseksi. Mutta kai aika moni haluaa osata kirjoittaa niin, että lukija voi luottaa arvioon jossain määrin - siis perustella mielipiteitään.
VastaaPoistaUseampi blogi on kai hyvä, jos on useampi aihe, joista haluaa kirjoittaa. Aika useinhan ainakin kirjablogeista keskusteltaessa halutaan lukea vain niistä kirjoista.
Maria, niin mäkin yritin vain saada väriä blogin taustaan, mutta oliskin pitänyt tapella vähän enemmän, että tästä olisi tullut kunnollinen. Huomenna sitten...
Mullakaan ei ole mitään google analyticsia blogissa, joten joudun vain arvailemaan, kuinka moni täällä käy ja kauanko viipyy.
Kortesuon ohjeisiin kuului myös, että postauksia pitäisi tulla samoila aikaväleillä. Mulla on siinä vähän kirittävää, koska nyt jostain syystä mun pitää ravata kaikki illat jossain tapahtumissa. Ehkä tässä vielä jossain vaiheessa isommalla sykkeellä.
Norkku: Niin, siinäpä se pähkinä. Itse mietin vähän uusia linjauksia. Mutta koska hyvin suunniteltu on paremmin tehty, niin pitää ensin suunnitella kunnolla =O
Onkohan minussa joku vika, kun tällaiset kirjat nostattavat niskakarvani pystyyn? Siis sinun postauksesi oli hyvä ja ajatuksia herättävä, mutta jotenkin ajatus siitä, että blogin pitäisi olla mahdollisimman suosittu ja kaikkea maallista hyvää ja kunniaa tuottava on ärsyttävä.
VastaaPoistaTotta kai minäkin haluan tehdä blogista mahdollisimman hyvän ja toivon, että sitä kävisi lukemassa paljon ihmisiä! Mutta mielestäni blogista huomaa, jos sitä tehdään jotenkin ulkokultaisesti pelkän maineen ja mammonan toivossa. Ja siksi tämä kirja tuntuu lähtökohtaisesti ärsyttävältä, vaikka varmaan hyviä vinkkejä sisltääkin. UGH, olen puhunut :)
Jatkan kuitenkin erinomaista pohdintaasi kirjablogin sisällöstä: on totta, että uutuuksista bloggaamalla saa enemmän lukijoita tai ainakin klikkauksia. Toisaalta, jos sattuu olemaan ainut jostakin kirjasta blogannut, saattaa yksittäinen postaus nousta arvoon arvaamattomaan. Paras tapa lienee joka tapauksessa lukea ja esitellä niitä kirjoja, jotka kiinnostavat itseä (hyvässä tai pahassa), ainakin jos ja kun on kyse harrastuksesta. Ehkä tämän kirjan opeilla tilanne muuttuu? :P
Mielenkinntoisia juttuja, mutta tosiaan minullekin tämä on harrastelutoimintaa josta en edes haaveile saavani rahaa niin radikaaliin "miten saisin lisää lukijoita" mietintään en lähde...
VastaaPoistaKyllä varmaan tarkkailemalla vaikka noita hakusanoja voisi saada jotain ideoita. Ja ajankohtaisia kirjoja voivat olla muutkin kuin uudet...nytkin huomasin että viimeisin merkintäni näkyi google-haetuissa, Haukio on nyt näkyvä, ja varmaan jos käsittelisi vaikka Niinistön ja Haaviston kirjallisen tuotannon niin osumia tulisi :)
Muuta sisältöä, niin, sen kanssa kai sopii olla hieman varovainen. Jos on profiloitunut kirjablogiksi niin silloin ollaan kirjablogi, mutta toisaalta ajoittainen sivuraiteilu tuo persoonallisuutta että millainen ihminen niitä kirjoja lukee.
hdcanis: joskus kun haaveilee elämästä jossain toisaalla ja miettii, miten saisi toimeentulonsa siellä jossain, käy mielessä sellainenkin asia, että miten muuttaisi harrastustoimintansa tuottavaksi. Onneksi olen sen verran realisti, että tiedän, että ainakaan näin sitä ei muuteta tuottavaksi. Mutta ihan joskus mä kyllä mietin, että miten joku toinen tekee sen.
VastaaPoistaMutta kun kiinnostus blogiin tällä hetkellä on viikonloppuihin kohdistuvaa, niin tätä voi kutsua harrastustoiminnaksi.
Sehän olisikin yksi keino saada näkyvyyttä, jos ottaisi kantaa kaikkeen mikä ajassa liikkuu. Mutta tulisiko sitten tunnistettavaksi niin kuin haluaisi. Itse ainakin haluan pitää jotkut mielipiteeni omina tietoinani... Joo, ehkä parasta jatkaa näin.
Amma: Kaiken kaikkiaan olen samaa mieltä, että jos uskoo omaan tyyliinsä, niin menestyy. Seurasin paria tyyliblogia muutamia vuosia sitten ja pidin niiden omasta tyylistä. Heti kun ne alkoivat muuttua sellaiseen suuntaan, että alkoivat olla enemmänkin markkinapaikkoja, oma kiinnostukseni katosi. Toisten ei, koska ne ovat vieläkin suosittuja. Itse kyllä syvästi ihmettelen, mistä niiden suosio johtuu: niissähän idea ei paljonkaan muutu, vaan päivästä toiseen ollaan hieman eri vaatteissa esittämässä itseään.
Kirjassa tosiaan samat neuvot kuin siihen mammonaan myös toimivat siihen, jos haluaa blogistaan hyvän.
Uskon kirjan luettuakin, että parasta on uskoa siihen omaan tyyliinsä. Itse luin hieman vastentahtoisesti itseäni kiinnostamattomia kirjoja viime vuoden lopulla. Ehkä sen takia, että niitä kuuluukin lukea. Mutta aion tästä eteenpäin lukea sitä, mikä mua kiinnostaa, ettei tässä lukemisessta/kirjoittamisessa/postauksissa ole niin negatiivinen sävy.
Ja tosiaan, harrastushan tämä. Vaikka jos olisi mahdollista muuttaa työks, niin vaihtaisinko. Hmmm...
Mari, kiitos arvostelusta! Mukava kuulla, että opuksestamme on ollut hyötyä.
VastaaPoistaAmma, älä turhaan nosta niskakarvojasi pystyyn. :) Kirjamme ei tarjoa ainoaa ja oikeaa totuutta, vaan tässä opuksessa on nimenomaan maineen ja mammonan näkökulma. (Muitakin näkökulmia on olemassa, ja niistä voi tehdä omat kirjansa.)
Jos blogin tavoitteena ei ole maine saati mammona, blogia voi tehdä aivan toisella tapaa, paljon vapaammin.
Itselleni asiantuntijabloggaajana tärkein ohjenuora on ollut lukija. Jos pyrkii auttamaan lukijaa, maine ja mammona kyllä seuraavat. Ne siis eivät saa olla ensisijaisia tavoitteita, vaan ne ovat vain seuraus lukijan huomioimisesta.
Kiitos kommentista!
VastaaPoistaBlogin pitäminen on ollut vähän nihkeää tämän vuoden alussa, niin sikälikin tässä kirjasta oli vähän hyötyä, koska se antoi lisää puhtia ja uusia ideoita.
Ja monessa asiassahan kirjablogit ovat kulkeneet tuota reittiä, joka kirjassa kuvataan, esim. verkostoitumalla.
Mielenkiintoinen aihe!
VastaaPoistaTätä sivuten: luin eilen New York Timesin sivuilta juttua suositusta jenkkiblogista Dooce.com, ja siinä mainitut luvut saivat kyllä pyörryttämään. Lehden arvion mukaan blogi tuottaa nimittäin kirjoittajalleen kuussa 30,000-50,000 dollaria. Ja tämä siis blogi, jossa jutustelua ja valokuvia utahilaisen perheenäidin elämästä. Amerikassa kaikki on mahdollista! Koko juttu: http://www.nytimes.com/2011/02/27/magazine/27armstrong-t.html?_r=2&ref=magazine&pagewanted=all
Mari, kiinnostava kirja ja postaus!
VastaaPoistaTiedtkö, kun kirjoitin vain kirjoista,kukaan ei huomannut minua. Sitten kun kirjoitin muutakin, alkoi tulla kommentteja sekä kirjoihin että siihen muuhun. Nykyään ehdin vähemmän sitä muuta ja on tullut jopa pari meiliä, että 'etkö voisi kirjoittaa taas myös yksityiselämästäsi'. No kun en ehdi. Ja sitten minulla on koko ajan yksi kirkas tähti blogitaivaallani ja se on ajatus 'ole koko ajan vain oma itsesi, älä sen enempää, älä sen vähempää'.
Koska teen myös harrastekirjoja, puutarhaa, sisutusta, keittokirjoja...on luonnolista, että joskus esittelen sitten myös jotain omaani. Ja lunto sekä eläimet ovat aina olleet osa persoonaani, joten niitä tulee, jos ehtii.
Hauska ajatus, että nyt alkaa tulla 'elämäntapa- ja menestysoppaita' bloggaajille. Kun aloitin kolme vuotta sitten, en tiennyt yhtään muuta kirjablogia kuin omani!
Luru, Amerikassa on kai kaikki mahdollista =O Pitää käydä lukemassa tuo juttu, kun ehtii. Muistaakseni Ruotsistakin on ollut juttuja teineistä, jotka tienaavat blogeillaan (mur!).
VastaaPoistaLeena L: Blogit ovat kasvaneet kansansuosioon todella nopeasti, hyvä siis, että on myös oppaita kirjoittajille! Itse olen lukenut kirjablogeja vasta 1,5 vuotta. Olin niin iloinen kun löysin tämän maailman. Ja joka päivä löytyy joku uusi maailma!
Olen samaa mieltä, että pienet siivut yksityiselämästä kyllä kiinnostavat.
Tosin ymmärrän myös, että bloggaaja haluaa pitää jotain itselläänkin.