Finlandia-ehdokkaat 2011

Sallan kirjablogissa valitaan tänään blogistanian Finlandia-palkittu, ja tässä omat ehdokkaani:


Finlandia-listallani olisi kaksi esikoiskirjailijaa:

1. Laura Gustafssonin Huorakirja (Into), koska se oli kiinnostava kirja.

Kirja on yhteiskunnallinen ja siinä raivotaan naisten alistamista vastaan ja rakennetaan ihanneyhteiskuntaa (siis tämähän on satu). Ja kuvataan sitä kaikkea, miksi ihanneyhteiskunta on utopia nykymaailmassa. Vaikka kirjassa on mukana iso annos raivoa, niin se ei kuitenkaan ole sellainen vihainen kirja, jossa telaketjufeministi jyräisi ja jyrähtäisi. Tai no, tavallaan onkin, mutta asia kerrotaan pissis-tyyliin hihittelevien naisten elämästä käsin

2. Iida Rauma: Katoamisten kirja olisi listani esikoisyllättäjä: Rauman teksti on upeaa, aihe tärkeä ja vaikka esikoiskirjailijan koukahtaminen yläasteaikaisiin tapahtumiin oli pieni sivuraide, niin annetaan se esikoiskirjalle anteeksi. Vuoden vahvinta kotimaista tekstiä.



Aiemmin kirjoitin tästä näin:

upeasti kirjoitettu ja rakennettu kirja, 

jonka teksti on taiturimaista.

Tarinan merkitys sulkeutuu lopussa

- ja kyllä tähän yksi koulumaailmakin mahtuu mukaan (vaikka vähän teki mieli siitä nitistä).

Lumiomena,

Susa,

Morre,

Laura.

 3. Katja Kaukosen Odelma jäi mieleeni pyörimään fiiliksinä:

Tämä on se kirja, 

johon palaan vielä takaisin. 

Mutta, hieno, haikea ja kaunis kirja.  

Anki,

Marjis,

Joana, 

Penjami,

Lumiomena,

Morre,

Sanasulka 

 Lisäksi listaani mahtuvat myös nämä kaksi,

ja listalta tipahti Kyrön Kerjäläinen ja jänis Pahvin takia.

4. Pirjo Hassinen: Rouva (Otava)

Samalla kun kirjassa tuotiin esiin sukupuolten eroja ja samanlaisuuksia, siinä myös puhuttiin huumorin keinoin vanhenemisesta ja vanhuuden iloista (ei aina vain suruista!) - tässä kirjassa viimeinen huumorin pilke tuli viimeisessä virkkeessä

ja 5. Miika Nousiainen: Metsäjätti (Otava)

Nousiaisen teoksessa menneisyys tulee nykypäivään. Samoin se Suomi, joka on unohdettu (tai haluttu unohtaa) Helsingin taakse, kohtaa helsingin herrat, tahtomattaankin. Tasa-arvoisuuteen pyrkinyt ja tasa-arvoisena pidetty Suomi onkin täynnä rajoja ja raja-aitoja, joita ei niin vain ylitetä 

Hannalla, 

Noralla,

Minnalla