Seuraavaksi lukisin..

Melkein yhtä ihanaa kuin aloittaa loistava kirja on suunnitella, kasata, pinota ja miettiä,

mitä lukisi seuraavaksi.

Välillä tulee notkuttua (liikaa) kirjasto(i)ssa, tai helmetissä netissä varailemassa kirjoja.

Sitten huomaa, että lainarajoitin on oikeastaan ihan hyvä systeemi,

koska välillä on pakko (nolona) käydä palauttamassa ne kirjat,

joita ei nyt(kään) ehtinyt lukea.

Ja sitten voi varata taas vähän lisää.

Nyt mennään rajoittimella, mitä tulee kirjaston kirjoihin.

Tavoitteena olisi ihan vain lukea ne kirjat,

jotka on kotiinsa asti kantanut.

On sille kirjastossa ravaamattomuuteen toinenkin syy:

En ole tutustunut uuden kotikaupunkini kirjastotarjontaan,

vaikka ensihätään sen lähimmän kirjastoni löysinkin.

Ja tulee vähän liikaa matkaa, jos menee entiseen.

Jostain syystä kirjoja löytyy kuitenkin iso(t) kasa(t) kotoa.

Iltapuhteiksi voi aina pikkuisen organisoida luettavaa

uusiin kasoihin.

Joku järjestys

muuten kaaottisessa elämässä

pitää olla.

Keskimmäisenä on kotimaisten pino.

Se on matalin,

mutta ihan vain sen takia, että olen lukenut innokkaasti melkein kaikki kotimaiset jo.  

  

Kun luin Marian Keyesin kirjailielämästä Peiton alla -teoksesta, innostuin pitkästä aikaa taas hömppäkirjallisuudesta (pitäisi kai modernisti kutsua sitä chick litiksi).

Marian Keyes on itseoikeutetusti mukana, samoin vanhat suosikkini Jennifer Weiner ja Jane Green, joista jälkimmäisen Vuosi maalla ainakin aiheensa puolesta sopii elämääni tällä hetkellä kuin narsissi kukkapenkkiini. Kate Jacobs on minulle aiemmin tuntematon kirjailijatar, nähtäväksi jää, että kannattiko tutustua. Maria Rocher ei aivan toisten blogien perusteella vakuuttanut, mutta kun kirja on tarpeeksi monta kertaa vastaan tullut kirjastossa, niin olen sen kantanut mukaani. Ja mitä oli puhe Rohas-postaus yhteydessä kirjailjattarien ulkonäöstä, niin kannattaa ehkä vilkaista toisenkin kerran teoksen takakansikuvaa, joka näkyy Teoksen sivuilla.

Nämä kirjat odottavat siis aurinkoisia iltapäiviä ja terassikalusteita. Tuskin maltan!   

Venäjän maa antoi uusia mummoja, dostojevskin ja tänä keväänä myös uutuussuomennoksia. 

Ulitskajaa on jo toisaalla luettu, jo kuolleen Dovlatovin teos kertoo vallankumouksesta, Griskovetsin teos siperialaisesta pikkukaupungista. Liken kustantama Uusi yläluokka taas Putinista ja naapurimaamme valtaapitävistä. Olisikohan tämä ensimmäinen kasa, johon tartun? Niin kiinnostavaa!   

Jotenkin melkein salakavalasti matkaani aina vilahtaa kotimaista kirjallisuutta. Ehkä siksi, että se vaan on niin huippua. Aina oppii jotain uutta kotimaansa menneisyydestä, ja sitten toisaalta myös kotimainen huumori on vain niin sytyttävää. Vai miksi sitä tuli naurettua itsensä kippuraan edellisiltana herrojen Kyrö ja Nousiainen parissa... En melkein osaa päättää, mistä nämäkin aloittaisin (Kyrön jälkeen). 

Nämä taas ovat (valitettavasti) vähän niin kuin varasijoilla. Aina ihan kaikkeen ei ehkä kuitenkaan ehdi syttyä... 

Sitten on vielä se pikkupaheeni, maailmannurkka jossain, joka edelleen kiehtoo ja kiinnostaa. Jossain vaiheessa mulla oli ylimääräistä aikaa iltasella yöllä ja silmät sihrullaan kirjoitin muistiin kiinnostavia kirjoja, joita Swapna Krishna on esitellyt omassa blogissaan. Joitakin ehdin etsiäkin, loput etsin, kun löydän muistiinpanot kirjoista ja niiden nimistä.  

Ja sitten on vielä vähän muitakin... Osa näistä kirjoista kesken lukemisen (ollut kauankin).

... ja joitakin muitakin...

... ja sitten ne loput, jotka olen varmuuden vuoksi ostanut hyllyyn odottamaan (ehkä vähän pidempääkin) aikaa, jolloin ehdin tarttua kirjaan ja avata kannet.

Että ehkä joskus eläkeiässä ehdin näihin loppuihin asti.

Mutta siis, onhan se piiiiiiiiiitkä kesäloma alkamassa kuitenkin.

Palaan postailemaan, jos en jyräydy kirjapinojen alle!