Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön

Joku ihmeellinen vaiva on nyt kevään kynnyksellä iskenyt minuun: en saa luettua kirjoja ja jos saankin jotain aloitettua, niin en luettua loppuun asti. Aika monta kirjaa on kuitenkin kesken, niin kuin tuo pino tuossa yllä. Ollut jo jonkin aikaa. Ajatukset harhailevat kuitenkin jossain muualla kuin lukemisessa.

Nyt sain sitten vihdoin luettua yhden kirjan loppuun. 

Laura Lähteenmäki on minulle ollut tähän asti nuortenkirjailija, olenkin lukenut häneltä sellaiset nuortenkirjat kuin 

Rinkkadonna, North End - niskaan putoava taivas ja Iskelmiä. 

Lähteenmäen nuortenkirjat ovat olleet puhuttelevia, innostavia ja kieleltään sellaisia kuin nuortenkirjojen mielestäni kuuluukin olla: niitä on helppo lukea. 

Ikkunat yöhön (2014, WSOY) on Lähteemäen aikuisille suunnattu kirja, josssa on aika paljon kaikkea, mutta ennen kaikkea siinä on naisten elämää. On naisia, jotka ovat eri sukupolvea ja jotka saavat kirjassa äänensä kuuluviin melkoisen tasapuolisesti. Tarinoista rakentuu kirjan mittaan kertomus suvusta, sen suhteista ja salaisuuksista. On synnytyksen jälkeistä masennusta, on sisarusten välisiä jännitteitä, on lasten kasvatusta ja huolehtimista, on huolehtimatta jättämistä. Kirjassa on oikeastaan niin paljon eri asioita eri naisten kokemana, että on vaikea jälkikäteen lyhyesti kirjoittaa, mihin henkilöön mikäkin asia liittyi. Lukiessa asiat ja henkilöt pysyivät kuitenkin kasassa ja kirjan lukeminen oli miellyttävää. Kirjassa on niin paljon kaikkea, että siihen mahtui myös dekkarin piirteitä. Myös miehiä on kirjan kertojaääninä ja kokijoina. Ehkä sen takia, että miehiäkin on maailmassa. Tai ehkä siksi, että miehet vaikuttavat naisten elämään, aika voimakkaastikin, tässäkin kirjassa. 

Eri sukupolvineen kirja oli jotenkin kovin kotimainen romaani. Sitä oli miellyttävä lukea. Kirjan luettuani jäin kuitenkin hieman kaipaamaan jotain syvempää välähdystä: mitä kirja halusi minulle sanoa ja mitä minun olisi pitänyt kokea kirjasta? Muuta kuin yhden suvun tarina. Tällaisen ajatuksen poimin kirjasta sen loppupuolelta ja ajatus siitä, miten naisten toiveet ovat erilaisia keskenään, mutta harva on ehkä voinut toteuttaa halujaan täysin elämässään, jäi mietityttämään minua, kun laskin kirjan. 

Nuori äiti näytti rasittuneelta, silmien alla häämöttivät varjot. Kaksi lasta istui rattaissa vierekkäin, pieni ja pienempi, kolmas lapsi seisoi äitinsä ja rattaiden välissä tuella, jollaisia Elsi oli nähnyt muillakin. Lapsi leijui kuin enkeli. Nykyään oli kaikenlaisia tukia ja häkkyröitä. Vaunut olivat tukevia ja iloisenvärisiä, niissä oli järkevät pyörät. Jos hänellä, Elsi ajatteli, olisi ollut tuollaiset rattaat ja tuollainen tuki, olisiko hän jaksanut työntää lapsiaan eteenpäin elämässä?

- - 

Hän pysäytti ajateksun. Se oli turha. Mitä sitä enää jossittelemaan. Elämä oli mennyt niin kuin oli, ja viimeistään nyt hän voisi lakata huolehtimasta. Hän oli tehnyt parhaansa, kaiken minkä pystyi ja enemmänkin, liikaakin jo. Hänellä oli koti ja ruokaa ja nyt kun oli kesä, oli valoa. 

Kirjasta Hesarissa, 

blogeissa Kirjava kammari, 

ja Kirjainten virrassa, jossa löytyy linkkejä muualle blogeihin. 

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön

2014, WSOY

269 sivua