Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse

Kärsin pahemmasta kuin lievästä lukuahdistuksesta: moni kirja on viehättänyt aluksi, mutta on tuntunut lähes mahdottomalta saada luettua loppuun. Löysin viikonloppuna lääkkeen tähän lukujumiin, kun aloitin Pavel Sanajevin teoksen Haudatkaa minut jalkalistan taakse (2014, Into). Luin kirjan alusta loppuun melkein yhdeltä ja samalta istumalta, sen verran omituisella tavalla kiinnostava ja erilainen tämä kirja oli. 

Kirja kertoo pienestä pojasta, Saša Saveljevista, joka asuu mummonsa ja vaarinsa luona. Hän on erittäin sairaalloinen, eikä pääse normaaliin kouluun kuin vasta toisella luokalla. Sieltäkin hän on poissa jatkuvien sairastelujensa takia. Mummo ottaa selvää kotitehtävistä ja pojan päivät kuluvatkin koulutehtäviä tehden. Aina on lisää tehtäviä, koska kun rästiläksyt on tehty, on uusia jo tulossa. 

Saša on erittäin tylsistynyt, eikä hänen mummonsa puhe ole lainkaan positiivisen kannustavaa, vaan puhetta värittävät useimmiten sellaiset sanat kuin ääliö ja paska. Puhe on lähinnä sättimistä ja haukkumista, jopa siinä määrin, että vaari lähtee ajoittain vaimoaan pakoon, eikä hän halua lopettaa konserttikiertueitaan, koska saa hengähdystauon vaimonsa jäkätykseltä. 

- Myöntele vaan sinäkin! Yksi paska on kasvatettu aikuiseksi ja nyt raahataan toista niskoillamme. 

Ensimmäisellä paskalla mummo tarkoitti äitiäni. 

Kerran vaari päättää aivan oikeasti lähteä ja jättää mummon ja tyttärenpoikansa. Mutta ei sitten pystykään - jotenkin omituisella tavalla tämä kielenkäytöltään törkeä perhe pitää yhtä ja rakastaa toisiaan. Ja mummo, niin kova ja katkera kuin hän tuntuukin olevan, suree pienen hiiren kuolemaa. 

Vaikka tai ehkä juuri siksi, että Sašan elämä on niin tylsää, elämässä tulee vastaan huippuhetkiäkin. Esimerkiksi silloin, kun mummo vie pojan tämän anelujen päätteeksi kävelylle puistoon ihailemaan huvipuiston kojeita ja kieputtimia. Lähes onnellisen päivän päätteeksi Saša saa jopa jäätelön, jonka tosin saa syödä vasta kotona kuuman teen kanssa, ettei vilustuisi. Varsinaisen ilonaiheen Saša kokee, kun vaari tuo tuliaisena magnetofonin ja Saša oppii helposti käyttämään sitä. Poika kokee ensimmäistä kertaa oikeaa ylpeyttä siitä, että hän osaa tehdä jotain. 

Sašan elämää varjostavt kuitenkin jatkuvat sairaudet, joita käydään parantamassa kylpylässä ja jotka siitä huolimatta uhkaavat viedä Sašan kohti kuolemaa. Mummon mukaan Saša kuolee ennen 16:tta syntymäpäiväänsä. 

Saša kaipaa ylihuolehtivan ja ylinalkuttavan mummon ja henkisesti, ja välillä fyysisestikin, poissaolevan vaarin sijaan elämään äitiään. Kirja, joka kertoo noin vuoden Sašan elämästä (ja joitakin takaumia aiempaan elämään), päättyy tilanteeseen, jossa äiti ehkä lähenee poikansa elämää. 

Pidin kirjan huumorista ja siitä, että kirjaa lukiessa jouduin haukkomaan henkeäni: siis eihän näin voi kirjoittaa! Mummo nimittäin oli todellakin aivan kamala, mutta niin kamalan kamala, että siitä syntyi kirjan musta huumori (burleskiksi kuvataan huumoria Inton kirjan esittely -sivuilla). Pidin myös siitä, että huumorin alta paljastuu pientä rakkauttakin ja pienen pojan maailma, joka kaipaa niitä normaaleja asioita, joita 8-vuotias haluaa elämäänsä. Mietittäväksi jäi, että miten sairas poika todellakin oli, vai oliko mummo aivan vainoharhainen? 

Kirja oli myös tervetullutta vaihtelua niihin kaikkiin kirjoihin, joita olen vuoden alusta alkaen yrittänyt lukea. 

Kirjailijasta on todella vaikea löytää juuri mitään muuta tietoa (etsin myös nimellä Pavel Sanaev) kuin se, mitä Into kirjoittaa: 

Pavel Sanajev syntyi Moskovassa vuonna 1969. Hän on Venäjän elokuvantekijöiden uuden sukupolven lupaavimpia ohjaajia ja käsikirjoittajia. Pavel Sanajev on kuuluisien näyttelijöiden Vsevolod Sanajevin lapsenlapsi ja Elena Sanajevan poika. Hänen esikoisromaaninsaHaudatkaa minut jalkalistan taakse oli myyntimenestys Venäjällä (yli 500 000 kirjaa) ja tempaisi Sanajevin nykykirjailijoiden kirkkaaseen kärkeen. Kirja on palkittu Triumph Prizella 2005 ja Octyabr Magazinen vuotuisella esikoispalkinnolla 1996. Se oli myös Venäjän Booker Prize -ehdokas 1997.

Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse
2014, Into
Pohoronite menja za plintusom, 2003
suomentanut Kirsti Era
205 sivua