David Nichollsin Yhtä matkaa (2014, Otava) sopi hyvin joululomankin rentoon menoon. Tässä kirjassa ollaan myös lomalla, matkalla Euroopassa, mutta ei niin kovin rennosti.
Douglas on 54-vuotias mies, joka "ei ole koskaan ollut rento" (kertoo kirjan takakansiteksti). Hän on tiedemies, joka rakastaa vaimoaan, Connieta ja teinipoikaansa, Albieta. Douglasilla on tapana suunnitella heidän elämänsä etukäteen melkoisen tarkasti, tällä kertaa hän on varannut perheelle hotelliyöt pitkin Eurooppaa. Tahdilla, joka antaa heille aikaa tutustua eurooppalaisten kaupunkien museotarjontaan.
Ennen matkan alkua Connie sanoo miehelleen, että on saanut tarpeekseen avioliitosta ja haluaa erota Douglasista. Douglas ei halua erota, vaan päättää, että loma on niin ikimuistoinen, että perhe kootaan sen aikana jälleen ehjäksi.
Käy kuitenkin toisin, myös Albie saa isästään tarpeeksi ja päättää, että Euroopassa on paljon kivempaa seikkailla ilman isää.
Douglas on mies, joka ei kuitenkaan aivan vähästä anna periksi. Hänellä on periaatteet, suunnitelmat ja selvä kuva elämästä ja siitä, kuinka elämän kuuluu mennä. Hän ei myöskään aivan helposti irrota otettaan pojastaan, vaikka ehkä pitäisi jo höllentää ja antaa pojan rakentaa omaa elämäänsä.
Mitä ihailtavaa oli siinä, että antoi lapsensa temmeltää villinä, vailla huolen häivää tulevaisuudesta? Entä minun työni, vuosikausien uhrautuva opiskelu, joka oli auttanut minut nykyiseen asemaani?
Kirja on avioliittotarina, isä-poika-suhdetarina ja myös matkatarina. Ehkä parasta tässä kirjassa oli matkakuvaus: Eurooppaa kierrettiin läpi ja vaikka juoni olikin vauhdikas, kirjassa oli aikaa pysähtyä ihailemaan taideteosta sopivin väliajoin.
Madrid oli tullut tielleni odottamatta. Minulla ei ollut opaskirjaa tai karttaa, ei tietämystä eikä ennakko-oletuksia. Pariisilainen kadunkulma oli oitis tunnistettavissa, ja sama päti New Yorkiin tai Roomaan. Madridia oli vaikeampi määritellä.
Kun Douglas päätyy Madridiin, hän antaa jo hieman periksi valmiiksi suunnitellusta matkasta ja ehkä myös elämästä. Ainakin hän huomaa, että elämäänsä ei voi ohjailla loputtomiin.
Kirjassa oli paljon tapahtumia, mutta kuitenkin se oli kepoisaa luettavaa. Sellaista, että kirjaan on hyvä päättää tämän vuoden lukemiset ja alkaa ihmetellä vuodenvaihtumusta. Kulunut vuosi oli hyvä kirjavuosi. En ole vielä tehnyt mitään koontipostausta vuodesta, mutta ehkä senkin vuoro ensi vuoden alkaessa tulee!
Kirjaa on lukenut myös Sara, jonka kirjoituksesta linkkejä muiden kirjoituksiin kirjasta.
David Nicholls: Yhtä matkaa
2014, Otava
Us 2014
suomentanut Inka Parpola
444 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti