Terhi Rannela: Läpi yön

Terhi Rannelan kirjoja olen lukenut aiemmin nuortenkirjat: 

Goa, Ganesha ja minä 

Amsterdam, Anne F. ja minä 

Jäämeri, jäähyväiset ja minä (, joista postaus täällä)

ja 

Yhden promillen juttuja (täällä)

sekä aikuisille suunnatun teoksen

Punaisten kyynelten talo (täällä). 

Olen pitänyt niistä kaikista ja erityisesti Rannelan kolmesta ensimmäisestä nuortenkirjasta, joissa ollaan aina matkalla ja opitaan itsestäkin kaikkea uutta samalla. Läpi yön (2014, Otava) -teoksessa ollaan matkalla omaan itseensä. Maria on päättänyt tehdä itsemurhan, ja hän omaksi ja läheistensä kauhuksi melkein onnistuu siinä. Marialla on hyvä koti ja perhe, tai no, hänen isänsä juopottelee liikaa ja vanhemmat riitelevät liikaa. Mutta hänellä on hyvät ystävät ja harrastus, johon hän suhtautuu intohimoisesti. Maria haluaa olla kirjailija ja hän kirjoittaa paitsi päiväkirjaansa myös romaanien käsikirjoituksia, joita lähettelee kustantamoihin. Samalla Maria aloittaa lukio-opintoja ja yrittää selviytyä itsemurhayrityksestään. Kirja ei todellakaan ole taaskaan mistään helpoimmasta päästä, siinä kuljetaan Marian päiväkirjan sivuilla tytön ylä- ja alamäissä.

Kirjan aihe on rankka, mutta Marian elämässä asia painuu useammaksi vuodeksi pääosin unohduksiin, ja hän elää melkoisen normaalia teinin elämää. Maria elää kirjassa vuosia 1996 - 2000.  Oli jotenkin aivan ihanaa päästä näiden vuosien tapahtumiin mukaan. Olen ollut saman vuoden Ruisrockissa, johon pääsemisestä Maria haaveilee, ja rakastanut aivan samaa musiikkia kuin kirjan Maria. Alanis Morissetten Jagged Little Pill -cd oli myös minulle maailman paras levy ja hieman myöhemmin Ismo Alangon Jäätyneitä lauluja. Kirjan sivuilta löytyi myös sellaisia unohdettuja helmiä, kuten tämä, tämä tai tämä. Huh - millaisiin musiikillisiin maisemiin kirja veikään lukijansa. 

Musiikin lisäksi kohtasin kirjassa paljon samanlaisia ajatuksia kuin omat päiväkirjani pulppuavat noilta ajoilta. 

Sellukylässä loppuu happi. Täällä kutistuu, käpertyy, katkeroituu. En voi kuvitellakaan tulevaisuutta näillä kulmilla. Kun pääsen tästä susirumasta, suvaitsemattomasta, savupiippujen koristamasta, oksettavan hajuisesta tuppukylästä, en enää i k i n ä tule takaisin. 

Taas se sama tuppukylä tässäkin kirjassa. Niin monta suomalaista nuoruutta ahdistunut pienessä kaupungissa, jossa ei tapahdu mitään! 

Marian elämässä ison osan ajatuksista vie myös itsemurhayrityksestä selviäminen, kun hän vihdoin avaa muistojensa oven, ihastumiset ja rakkaudet, ystävyys ja oman tien löytyminen. Maria joutuu miettimään, uskooko hän unelmiinsa ja tavoitteleeko niitä täysillä. 

Tämä oli aivan mahtava kirja, josta kirjoittaessani minun täytyi palata kuuntelemaan kaikkia jo unohtamiani biisejä ja muistelemaan laulujen aikoja. Voi että, tämä oli hieno tarina jo senkin takia. Myös nuoren naisen elämän ilon sammuminen ja syttyminen uudelleen oli raastavaa luettavaa. 

Kirjasta toisalla:

Kirjoitan ja luen, siis olen, 17-vuotias poika, joka löysi kirjasta itsensä, mutta piti joitain kohtia ehkä vähän turhina (niitä, jotka toivat minulle nostalgisia muistoja),
Rakkaudesta kirjoihin Annika, jonka mielestä kirjan mukana jokainen voi olla taas 16-vuotias
Narseskan kirjanurkkauksen lukija huomasi, että unelmiaan pitää jahdata
Lukutoukka Krista löysi myös kirjasta itsensä.

Kirja toimii siis sekä nuorelle että vähän vanhemmalle lukijalle. 

Terhi Rannela: Läpi yön 
2014, Otava
278 sivua