Jussi Valtonen: Vesiseinä

Kun Jussi Valtonen voitti Finlandia-palkinnon teoksellaan He eivät tiedä mitä tekevät, 

tajusin, että minulla on jäänyt tutustumatta yhteen kotimaiseen kirjailijaan, johon kannattaisi tutustua. Koska Finlandia-voittaja oli kaupasta loppu, ehdin lukaista läpi Valtosen aiemman teoksen Vesisenä (2006, Like). 

Kirja on ikään kuin novellikokoelma (ja kirjastossa kirja onkin luokiteltu novelleiksi), mutta novellien henkilöt liittyvät läheisesti toisiinsa. 

Kirjan ensimmäiset novellit (vai luvut?) kertovat Antin nuoruudesta. Yhdessä sisarensa Outin kanssa he kestävät vanhempansa, ja Antti yrittää löytää oman tiensä muiden poikien keskuudessa. Oman värinsä elämään tuo Aleksander, jonka venäläinen (neuvostoliittolainen) tausta vaikeuttaa suhtautumista poikaan. Antti ei tiedä, ollako ystävä vai mennäkö muiden poikien mukaan. 

Loppuosa kirjasta seurataan Antin ja Outin aikuisuutta. Sitä, miten he löytävät omat rakkautensa ja elämäntyönsä. Ja miten haaveet muuttuvat. 

Kirjaa oli miellyttävä lukea, lukijana sain täytellä sopivasti aukkopaikkoja, eikä tapahtumiin jääty junnaamaan paikalleen, vaan niissä edettiin supernopeasti eteenpäin. Kirjan lukemisesta on nyt kulunut muutama päivä, ja huomaan, että kaikesta mukavuudesta huolimatta kirjasta ei jäänyt mitään ihmeempää mieleen. Uskon, että kirjailija on kehittynyt vajaassa kymmenessä vuodessa, ja Finlandia-palkittuun teokseen kannattaa tarttua. 

Kirjaa on luettu monessa blogissa:

Kaiken voi lukea

Kirsin kirjanurkka

Luettua

Järjellä ja tunteella 

Lukutuulia

Oota, mä luen tän eka loppuun

Jussi Valtonen: Vesiseinä 

2006, Like

213 sivua