MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

Sarah Larkin Valkoisen pilven maa (2015, Bazar) oli listalla, kun heinäkuussa kirjoitin ylös syksyn kiinnostavia kirjoja. Minua kiinnosti kirja erityisesti sen takia, että harvoin saa käsiinsä Uuteen-Seelantiin sijoittuvan kirjan suomennettuna. Sarah Lark kirjoittaa saksaksi, asuu nykyisin Espanjassa ja sijoittaa kirjansa Uuteen-Seelantiin - mielenkiintoinen sekoitus maailmaa! 

Olen tullut lukeneeksi sattumoisin kolme kirjaa peräkkäin, joissa matkustetaan toisella puolella maapalloa: Tua Harnon Oranssi maa vei minut Australian aavikolle, Henning Mankellin Likainen enkeli siirtomaa-aikaan Mosambikiin, ja itse asiassa teoksen päähenkilö oli matkalla Australiaan. Joskus käy näin, että luetut kirjat liittyvät ja linkittyvät toisiinsa. Larkin teoksen tapahtumat alkavat vuodesta 1852 Lontoosta eli aikaan, jolloin maa oli Iso-Britannian siirtomaa ja jossa alkuperäisasukkaat maorit alistettiin huonojen maakauppojen takia siirtomaaisäntien palvelijoiksi. Laivalla lähdetään etsimään uutta (rikkaampaa) elämää kaukaisesta maasta. 



Dublin-nimisellä laivalla lähtevät matkaan köyhä kotiopettajatar Helen Davenport, joka lähtee vaimoksi huonosti tuntemalleen miehelle vain yhden kirjeen tuttavuuden perusteella. Samassa laivassa on matkalla Gwyneira Silkham, joka niin ikään on menossa miehelään uuteen maahan. Gwynin isä häviää uhkapelissä lammaskarjaansa ja vielä tyttärensä. Pitkällä matkalla naiset ystävystyvät ja myös uudessa maassa he pitävät yhteyttä toisiinsa niin paljon kuin se on mahdollista pitkien välimatkojen ja hitaiden kulkuneuvojen takia. 

Avioliitot ovat molemmille naisille pettymyksiä, mutta naiset rakentavat elämäänsä uudessa maassa, sillä periksikään he eivät aio antaa. Oikeastaan eihän heillä ole mahdollisuuttakaan periksiantamiseen. Teoksessa edetään juonellisesti ja kronologisesti eteenpäin: aina tapahtuu jotain pientä, joka rakentaa naisten elämää eteenpäin. Murehtimaan ei juurikaan ehdi, elämä vie. Puolivälissä kirjaa tarinaan tulevat mukaan Gwynin ja Helenin lapset ja kirjassa aletaan seurata myös kasvavien lasten elämää, ja nopeasti päästäänkin nuoruuteen saakka. 

Kirjaa suosittelen sellaiselle lukijalle, jota kiinnostaa historiallinen romaani, siirtomaa-aika ja juonellinen romaani. Itseäni alkoi kiinnostaa erityisesti kirjan loppuosassa esiinnousevat maorit, jotka alkoivat penätä oikeuksiaan. Ilmapiiri alkoi muuttua samoin kuin Mankellin Likaisen enkelin sivuilla: siirtomaaisäntien valtaa alettiin kyseenalaistaa ja horjuttaa. Valkoisen pilven maa on 892-sivuinen järkäle, joka on kuitenkin nopealukuinen. Vaikka kirja on pitkä, on se vasta trilogian ensimmäinen osa. Odotettavista seuraavissa osissa saadaan lukea lisää alkuperäisväestön ja siirtomaaväen väleistä. Luulenpa, että tämä kirja olisi kiva joululomalukeminen, sillä samalla kun kirja on nopealukuinen, on se kuitenkin sen verran pitkä, että lukemisen iloa riittää moneksi päiväksi. 

Pidin kirjasta, ja siinä kiehtoi erityisesti teoksen kaukainen miljöö. 

Muita kirjan lukeneita: Kirjavinkit ja Ullan kirjat

Sarah Lark: Valkoisen pilven maa
2015, Bazar 
Im Land der Weissen Wolke 2007
suomentanut Sanna van Leeuwen 
892 sivua

4 kommenttia:

  1. Minua viehätti tuon tarinan eteneminen, että ei palattu menneeseen. Hieman mietin, miten kirja onnistuu koukuttamaan jatkoihin eli mitä uutta se tarjoaa jne. Kansi on hempeän kaunis.

    Minun lukemiseni on ollut melkoista sillisalaattia viimeksi luettujen kirjojen osalta. Laidasta laitaan olen koetellut rajojani. Erehdyin yhdestä kirjasta eli luin väärän. Tarkoitukseni oli saada käsiini Dare Talvitien kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kiinnostavaa, mitä jatko-osat tosiaan tuo mukaan. Itselläni aivan vierasta tuo Uuden-Seelannin historia, joten kivaa, jos sitä saa mukaan. Ja miten maorit asettuu naapurissa asumaan.

      Mulla jatkui down under -osasto, katsotaan, josko nyt pääsis jo Eurooppaan takas.

      Poista
  2. Lainasin tämän juuri kirjastosta, toivon ehtiväni joulun aikaan keskittyä tarinaan. Palaan lukemaan postauksesi tarkemmin myöhemmin.
    Mutta piipahtaisitkos blogissani? Siellä olisi sinulle pieni haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulu onkin hyvää aikaa lukea tällasta järkälettä =D

      Kiitos haasteesta, sain vastattua!

      Poista