Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus

Helmet-lukuhaasteen kohdalla alkaa olla loppukirin aika, joten viimeisten kirjojen pariin nyt siis. 

Katariina Romppainen on minulle tuttu hänen aikuistenkirjoista Mustikkasoppa ja Pitkät päiväunet, jotka ovat kevyttä chick lit -kirjallisuutta. Kaipasin keveyttä flunssan keskelle, ja Romppaisen nuortenkirja Sori vaan, se on totuus (2015, Karisto) vaikutti sopivalta olotilaan. 

Sori vaan, se on totuus kertoo seiskaluokkalaisesta Senjasta, joka on yh-äitinsä kanssa muuttanut monta kertaa, ja nyt pieni perhe päätyy äidin kotiseuduille. Senja asuu kerrostalossa vuokralähiössä, ja nolostelee kotiaan, sillä kaikki muut uuden koulun oppilaat tulevat omakotitaloista. Siivoojana työskentelevä äiti ei todellakaan ansaitse juuri mitään, ja Senja sepittää koulussa tarinoita lomamatkoista ja kaikesta, mitä hänen kotonaan on. Valheistahan yleensä jää kiinni, mutta Senjan elämässä tapahtuu suuria muutoksia, kun hänen äitinsä kertoo lähtevänsä työkeikalla Norjaan ja Senja muuttaa isänsä vanhempien kotiin asumaan. Niiden isovanhempien, jotka Senjan äiti on kertonut kuolleen. Myöskään isäänsä Senja ei ole nähnyt koskaan. 

Tutustuessaan isänsä sukuun Senja huomaa, ettei hän suinkaan ole ainoa, joka on valinnut valheiden tien. Senja ei voi olla huomaamatta, että tärkeää on kaivaa esiin totuus. 

Kirjassa vieraillaan Tampereen lähistön lisäksi Rovaniemellä ja tästä Pohjois-Suomen eksotiikasta kirjalle plussaa. Elämässä on erilaisia taustoja, eikä raha välttämättä tuo onnea., on tämän kiinnostavan nuortenkirjan sanoma. Suosittelen yläkoulun lukemistoksi. 

Katariina Romppainen: Sori vaan, se on totuus

2015, Karisto

230 sivua

46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja (nuoret vinkkaavat)