Maaria Päivisen teokset ovat jääneet minulta aiemmin lukematta tai kesken, mutta Kellari (2016, Into) vetäisi minut mukaansa niin, etten voinut lopettaa lukemista ennen viimeistä sivua.
Vilma on suomalaisnainen, joka asuu Islannissa kahden tyttärensä kanssa. Vilman aviomies Gunnar on lähtenyt uuden naisen mukaan ja jättänyt perheensä. Vilma ei anna anteeksi , eikä hyväksy tekoa, vaan päättää lukita miehensä talonsa kellariin.
Vilman naapurissa asuu vanha nainen, joka on aina toivonut itselleen lasta ja lapsenlapsia, mutta elämä meni niin, ettei hän koskaan saanut omaa lasta. Vanha nainen on yksinäinen ja istuu olohuoneessaan katsellen naapuritalossa asuvaa Vilmaa ja hänen tyttäriään. Niinpä hän päättää mennä esittäytymään.
Kirjan naisilla on kellarinsa, jotka kirjan tarinassa konkretisoituvat. Pakkomielteinen Vilma siivoaa siivoamasta päästyään kotiaan: miksi puhdas koti ja lapsista täydellisesti huolehtiva ja näille kahdelle asialle täysin omistautunut nainen ei kelvannut Gunnarille? Vilma ei ymmärrä, eikä aio päästää Gunnaristaan irti. Onko tilanteesta olemassa lainkaan ulospääsyä?
Miljöönä kirjassa puhaltaa Islannin talvinen tuuli, joka sitoo ihmiset koteihinsa. Kaiken kaikkiaan nappiajoitus kirjalla lukuhetkeen, kun syysmyrsky raivoaa ulkona. Muutenkin pidin Päivisen hieman sekopäisestä menosta kirjan juonessa. En keksi kirjasta mitään valitettavaa, tämä osui ja upposi minuun.
Maaria Päivinen: Kellari
2016, Into
293 sivua
***
Alun perin aloin lukea kirjaa sen takia, että se sijoittuu Islantiin, sillä minihaasteessa luetaan I-alkuisista maista kirjoja - ja tapani mukaan pääsen rytmiin näin loppuvaiheessa. Eli tämä kirja pääee haasteeseen mukaan.
Jospa minäkin kokeilisin tätä. Päivisen aiemmat olivat minulle liian kikkailevia ja se tätä ennen ilmestynyt lisäksi turhan rivo.
VastaaPoista