Pekka Hiltusen Onni (2016, WSOY) oli minulle syksyn uutuuksista sellainen 'must-read'-kirja, jonka lukemista odotin innolla. En ollut etukäteen ottanut selvää, mistä kirja kertoo, joten oli mielenkiintoista aloittaa kirja ja antaa sen viedä. Tarina kuljettikin minut moneen paikkaan, joista tärkeimmät Rollon Luola-baari ja mediamaailma.
Onni-teoksen päähenkilö on Oskari, toimittaja, jonka työhaastattelusta kirjan tarina alkaa. Oskarin mukana pääsen kurkkaamaan median maailmaan, ja ajatukseni siitä, miten nykyinen media huononee päivä päivältä, saa vahvistusta, kun tutustun Oskarin työhön. Teoken toinen tärkeä henkilöhahmo, Tuulikki on työssä Rovaniemellä homobaarissa, jonne astelen tutustumaan yhteisöön, epävarmoihin miehiin, jotka saavat tukea toisistaan ja Tuulikista.
Kaiken lisäksi minut tempaistaan vielä tapaamaan pingviinejä, jotka ovat kyllä niin suloisia olentoja, että olen meinannut salakuljettaa kotiin taskussani.
Kaikista näistä miljöistä ja henkilöistä rakentuu teos, joka on välillä hieman sirpaleinen, mutta eri henkilöhahmot kiinnittyvät kuitenkin tarpeeksi toisiinsa, ja sirpaleiset maailmat poukkoilevat läpi yt-neuvottelun uhkien, rakkauden, itsensä etsimisen ja onnen. Maailma on kaoottinen, ja selviäminen elämästä onnenkauppaa.
Tykkäsin teoksesta, mieleen jäi vellomaan monia erilaisia ajatuksia. Onneksi. Pääasiassa hyviä, vaikka aika negatiivisiakin ajatuksia kirjassa oli tarjolla:
Muakin pelottaa, mitä tässä on edessä. Jonkinlainen ihmiskunnan kollektiivinen tyhmentyminen.
Pekka Hiltunen: Onni
2016, WSOY
395 sivua
Minäkin olen havainnut Hiltusen teoksen Onni. Pitänee etsiä ja lukea.
VastaaPoistaTämä olisi mullakin tarkoitus lukea, ainakin Bookbeatissa tämä olisi, mutta ei ole muuta laitetta lukea, kuin puhelin, jossa pienehkö näyttö. Bookbeatin maksuton kokeilukin päättyy pian, joten ehkä kirjastosta. :)
VastaaPoistaTiia
Tämä oli välillä aika humoristinen ja toi mieleen hauskoja kuvia, mutta sitten se raadollisempi puoli toi niitä ikävämpiä kuvia.
VastaaPoistaMust-read on Hiltunen minullekin, pidin tästäkin. Asiallista tekstiä, huumorilla maustettuna. Tuo toimitustyön kuvaus saa synkäksi, sillä näinhän se taitaa mennä kuten kirja kertoo. Hyvä aihe nostaa, jospa joku havahtuisi medialukutaitonsa kanssa.
VastaaPoistaJäi hiukan typertynyt olo luettua. Mutta vauhtia ja kohellusta piisasi!
VastaaPoistaItse en tiedä mitä mieltä kirjasta olen. Tuulikin osuus oli kirjan vahvinta antia ja tuntui etenevän hyvin, Oskarin osuudet kamalan puuduttavia ja tylsiä pitkiä pohdintoja työelämästä ja Roady Runner maanisena musiikintekijänä jopa ahdistava - eikö kukaan huomaa, miten sekaisin hän on!
VastaaPoistaKuuntelin kirjan äänikirjana ja lopputulemana olin kyllä hieman pettynyt kirjaan. Toisaalta olen huomannut, että Hiltusen kirjat eivät ole itseäni varten - olen aiemminkin ollut pettynyt hänen teoksiinsa.
Vihdoinkin sain luettetua ja blogattua Hiltusen. Pidin teoksesta.
VastaaPoista