Birgit Vanderbeke: Simpukka-ateria

Välillä tekee mieli lukea jotain aivan erilaista kirjallisuutta kuin normaalisti. Eräästä englanninkielisestä kirjablogista pisti silmiin erikielisten kirjojen suosituslista, josta poimin Birgit Vanderbeken teoksen Simpukka-ateria (2009, Lurra Editions). Alun perin vuonna 1990 kirjoitettu teos on suomennettu 19 vuoden jälkeen - kiinnostavaa. 

Itse teoskin oli kiinnostava. Tämä 144-sivuinen kirja kertoo erään perheen simpukka-ateriasta. Tavallaan, koska itse ateriaa ei tule ollenkaan. 

Perhe on muuttanut DDR:stä länteen, jossa koko perhe asuu, ja äiti lapsineen odottelee isää saapuvaksi aterialle, jonka äiti on simpukoista valmistanut. Normaalisti täsmällinen isä ei kuitenkaan saavu kotiin, ja simpukat alkavat mennä pahaksi. 

Odottaessaan isää perheen sisäiset jännitteet tulevat esiin, kun perheen tytär miettii perhettään. Hän, joka ei ole koskaan saanut tuntea itseään kauniiksi, sillä isä on aina kavahtanut tuota karvaisena syntynyttä tytärtään. Myöskin perheen poika on pettänyt isän, kun tämä vastusti isän vaatimuksia täydelliseen ulkonäköön ja käytökseen. 

Isä alkaa vaikuttaa melkoiselta tyrannilta, ja perhe alkaa vapautua ollessaan kolmistaan. Kun isä on poissa, he käyttäytyvät melkein kuin normaali perhe: tekevät yhdessä niitä asioita, jotka tavallisesti äiti tekisi yksin. Se, joka pakottaa, on poissa ja ihmiset voivat käyttäytyä normaalisti. 

Mutta tilanne oli ehkä kaikkein huonoin äidilleni, koska hänen oli huolehdittava siitä, että me olimme oikea perhe, ja se ei varmastikaan ollut helppoa, sillä isäni kuvitelmat oikeasta perheestä olivat kyllä hyvin tarkkoja, mutta samanaikaisesti ne eivät jollakin oudolla tavalla olleet ennakoitavissa, koska kukaan meistä, äitini etenkään ei ymmärtänyt niiden logiikkaa, äitini kyllä teki minkä osasi, mutta hänen tekemisensä meni usein hieman pieleen; vaikka hän asiaankuuluvasti kantelikin kaikesta, kuten oikeassa perheessä pitikin, koitui se kuitenkin usein  hänen omaksi vahingokseen - -

Kirjan tarinan voi lukea perheen tarinana tai hieman laajemmin yhteiskunnallisesti. Teksti etenee pitkinä virkkeinä ja hieman tajunnanvirtaisesti, mutta tekstistä on helppo saada kiinni, koska siinä on paljon myös toisteisuutta. 

Kirja oli kiinnostava erilaisuutensa ansiosta. 

Kirjailija itse on muuttanut (loikannut) Itä-Saksasta länteen perheensä mukana vuonna 1961 (tiedot ja lisää kirjasta täältä). 

Birgit Vanderbeke: Simpukka-ateria

2009, Lurra Editions

144 sivua

alkuperäinen teos Das Muschelessen 1990

suomentanut Olli Sarrivaara