MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö

Saara Turusen Rakkaudenhirviö (2015, Tammi) alkoi kiinnostaa minua heti, kun näin kirjankannen Tammen uutuuskatalogissa. Kirja kiinnosti myös nimensä puolesta; kuka antaa kirjalleen ylipäätään tuollaisen nimen? 



Saara Turunen on aiemmin kirjoittanut näytelmiä, mm. Puputyttö ja Broken Heart Story. Rakkaudenhirviö on hänen esikoisteoksensa kaunokirjallisuuden puolella. Ja millainen teos se onkaan! Antti Majander ei juuri teoksesta innostu Hesarissa, mutta minä innostuin. Kirja on melkoinen möhkäle: reilut 400 sivua. Aihe ei ole sen kummoisempi kuin tytön kasvutarina aikuiseksi. 

Tyttö kasvaa itäsuomalaisessa pikkukaupungissa, jossa hänen vanhempansa opettavat elämän tärkeimpiä asioita: tärkeintä on, ettei ole erikoinen ihminen, vaan pysyttelee tavallisuudessa. Erikoisuudentavoittelijat ja erikoiset ihmiset ovat niitä, jotka ryyppäävät, mellastavat, eivätkä kulje elämän keskitietä. Äiti siivoaa, pitää kodin putipuhtaana, poimii marjat metsästä ja opettaa tytön hiihtämään ja merkkaamaan suksitut kilometrit vihkoon. 

Mutta järjestys on kauhean vaikea säilyttää kaikilla elämän alueilla. Kohta jo maitolasi kaatuu, kukkapurkki putoaa ja tuho valtaa alaa. Taas saa hävetä silmät päästään, toistelee äitini kauhun vallassa, jos jotakin erikoista tapahtuu, jos hattu jää kiinni orapihlaja-aitaan tai jos syö yhden kakkupalan liikaa, jos on laittanut päälleen vääränvärisen paidan tai puhunut liian kovaa, jos on ajanut autolla, vaikka muilla olikin pyörä, taikka kävellyt kadulla mehupullo kädessään juuri, kun naapuri on tullut vastaan. Mitä sekin on siitä nyt sitten ajatellut? Luullut kenties viinapulloksi ja kaikki on mennyttä! 

Tyttö oppii elämään niin kuin kuuluu, tavallista elämää. Tytössä elää kuitenkin pieni kapinallinen, joka ostaa torilta puolukat, kun kaikkien täytyy tuoda koulun keittiöön kaksi litraa puolukoita talvea varten; kuka on sanonut, että marjat pitää itse metsästä poimia? Pienestä kapinasta alkaa tytön tie pois pienen kaupungin ahtaasta ilmapiiristä. Hän ei halua olla kuin ne muut. 

Luulen, että Turusen kirja on kaksijakoinen kirja: tästä joko tykkää tai sitten ei. Kirjan aihetta ei ole sen enempää kuin tytön kasvaminen ahtaan pikkupaikkakunnan tavallisesta tytöstä taidelukion kautta teatterimaailmaan. Tyyliltään kirja on hauska, hauskuus syntyy liioittelun kautta ja edellisen tekstinäytteen kaltaisilla listoilla, joissa tutut, mutta lausumattomiksi jääneet asiat tuodaan lukijan eteen. Kirja toi mieleeni oman lapsuuteni, joten sujahdin kirjan maailmaan kuin tuttuun syliin. Tiemme tarinan tytön kanssa eroavat, kun tyttö lähtee Helsingistä maailmalle. Koska itse en koskaan uskaltanut lähteä, niin kirja on oikeastaan vaihtoehtoinen tarina omalle elämälleni. Maailmalla ihmettelemistä vasta löytyykin. Ja maailmalla tyttö huomaa, että kotimaassa huolella opitulla ei ole paljonkaan arvoa. 

Sellaisella, että osaa istua hiljaa, syödä lautasensa tyhjäksi ja sanoa sitten kiitos varpaitaan tuijotellen, ei ole täällä paljoakaan arvoa. Ihmistä, jota kotimaassani sanottaisiin kohteliaaksi, sanotaan täällä sulkeutuneeksi. Tai sitten tiedetään, että hän on kotoisin jostakin kaukaisesta maasta, jonne sivistys ei ole vielä ehtinyt, ja niinpä häntä suvaitaan, vaikka ei voidakaan olla ajattelematta, että toisinaan hänen käytöksensä tuo mieleen jäätyneen kivenlohkareen tavat

Kasvu jatkuu, kunnes tytöstä on tullut nainen, ja hän alkaa löytää omaa elämäänsä ja paikkaansa elämässä. Turusen teksti on tykitystä kaikki reilut 400 sivuaan, ja on lukijasta kiinni, tykkääkö tekstistä vai ei. Tekstin tyyli ei muutu, tarina ei lepää, vaan se puskee läpi vuosien ja tapahtumien. Itse nautin tekstistä, ja luulen, että olisin voinut jatkaa matkaa vielä seuraavat 400 sivua. 


Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
2015, Tammi
441 sivua

10 kommenttia:

  1. Luin juuri tänään tuon Majanderin kritiikin ja se ei kyllä herättänyt kiinnostusta tätä teosta kohtaan. Mukava kuulla, että sinun kokemuksesi oli toisenlainen. Kansi on tosiaan upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, olen aivan innoissani kirjasta vieläkin - ei voi lukea mitään muuta...

      Poista
  2. Kirjan nimi kiinnittää huomion, mutta tarina kuulostaa vähän katkeralta tilitykseltä. Kirjoitit niin innostuneesti, että taidanpa ainakin vilkaista tätä kirjastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KAntsii vilkaista! Ei ole onneksi katkeraa tilitystä kirjassa, vaan sellaisella huumorinkukalla märehditään asioita.

      Poista
  3. Kyllä minusta Majanderin arviokin kuitenkin menee positiivisen puolella, kirjoittamisen tyyliä ja lukemisen helppoutta myös kehutaan. En oikeastaan käsittänyt sitä kovin negatiiviseksi. Nimi on minusta kuitenkin huono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Majander kirjoittaa joo kirjan hyvistä ja huonoista puolista, mutta ei musta silleen hirveen innostuneesti.

      Kirjan nimikin tulee kirjassa selvitetyksi.

      Poista
  4. Majanderin arviota en ole lukenut, mutta listasin tämän kevätkatalogeista ja kun sattumalta kohtasimme tänään kirjaston uutuushyllyllä, toin Rakkauden hirviön kotiini. Olen sitä nyt päiväkahvia juodessa silmäillyt ja uskoisin että tutustumme paremmin lähiviikkoina ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään odottelemaan, mitä saat kirjasta irti! Toivottavasti viihdyt!

      Poista
  5. Onneksi en lue Hesaria... kirjalla on huima kansikuva ja kiehtova nimi... kiitos lukuvinkistä... olen tätä kyllä silmäillyt jo ja kiinnostunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itsekään huomannut Hesarin juttu ennen kuin kirjan lukemisen jälkeen. Kirjan voi lukea niin monella tavalla.

      Poista