Shahram Khosravi: Laiton matkaaja - Paperittomuus ja rajojen valta

Shahrman Khosravi on Tukholman yliopiston antropologian lehtori, joka on itse lähtenyt Iranista ja pitkän matkan jälkeen päätynyt Ruotsiin. Laiton matkaaja - Paperittomuus ja rajojen valta (2013, Gaudeamus) kertoo rajoista ja niiden rikkojista, kuten Khosravi kirjoittaa teoksen johdanto-kappaleessa. Kirja on syntynyt Khosravin oman kenttätutkimuksen ja luentojen pohjalta. Khosravin omat kokemukset sekoittuvat toisten kokemuksiin - pitkälti ne ovat samoja. Khosravi oikeastaan käsitteellistää kaiken sen, minkä juuri tällä hetkellä näemme Euroopassa tapahtuvaksi. Khosravi kertoo, miten näemme tapahtumat, minkälaisina näemme ihmiset, jotka pyrkivät Eurooppaan ja hakevat turvapaikkaa ilman papereita eli passeja. 

Pakolaisuuden suurin syy ei ole köyhyys, vaan korruptio, epätasa-arvo, luokkaerot sekä voimavarojen ja mahdollisuuksien epäoikeudenmukainen jakaantuminen. 

Kirjassa on paljon asiaa, joten kirjoitan vain joistakin asioista, jotka teoksesta nousivat esiin. Khosravi nostaa esiin sen, minkälainen kuva meillä on pakolaisista ja miten turvapaikkahaastattelussa todennetaan pakolaisuus. Näemme pakolaisen  huonokuntoisena ja surullisena, joka pukeutuu huonokuntoisiin vaatteisiin. Näin Khosravia opastettiin pukeutumaan turvapaikkakuulusteluun. Tuntuukin, että nykytilanteessa monia on tyrmistyttänyt se, että pakolaiset näyttävät hyvinvoivilta, heillä on vaatteet päällä ja kännykät kädessä. Lisäksi ei varmaan ole mikään ihme, että erilaiset neuvot, joilla saada turvapaikka, leviävät somessa (Iltiksen uutinen). 

"Todellisen" pakolaisen tulee näin ollen olla köyhä, syvämietteinen, traumatisoitunut, vakava ja tietenkin myös surullinen henkilö. - - Onnellinen, hyvin pukeutuva ja hyvännäköinen pakolainen on mahdoton käsite. 

Oikea tapa kuvata pakolaisia täällä (bbc:n kuva). 

Muslimimiehet ovat vääränlaisia pakolaisia. Tämä on tullut monesti esiin nykytilanteessa: miehiä ei pidetä oikeina pakolaisina, koska ovat liian hyväkuntoisia ja heillä on kännykät, mutta myös, koska miehet tulevat yksin. Yksin tulevia miehiä paheksutaan siitä, että naiset ja lapset jäävät Välimeren toiselle puolelle.

Khosravi kirjoittaa: Muslimimiehet nähdään stereotyyppisenä joukkona, joka rikkoo musliminaisia todennäköisemmin länsimaisia normeja ja arvoja. Heidän "primitiivistä maskuliinisuuttaan" pidetään alempiarvoisena kuin länsimaisten miesten "sivistyneitä" maskuliinisuuksia. Muslimimiehiä nähdään uhkana passiivisille musliminaisille, joita puolestaan pidetään pelastamista odottavina uhreina. 

Toisaalta, kuten Khosravi kirjoittaa ja kertoo omasta matkastaankin: pakomatka vaatii hyvää kuntoa, on riskialtis ja salakuljettajien armoilla oleminen vaarallista. Matka on pakko tehdä sellaisen, joka matkan kestää. 

Khosravi kirjoittaa paljon paitsi maiden rajoista myös näkymättömistä rajoista: mikä on ihmisen oikeus ylittää toisen valtion raja? Onko oikeus samanlainen kaikilla vai onko se vain joidenkin etuoikeus? Toisaalta ne, jotka ovat saaneet luvan astua uuteen maahan, kokevat näkymättömiä rajoja, jotka pitävät heidät yhteiskunnan ulkopuolella. Khosravi nostaa esiin myös ne henkilöt, joiden oleskelulupa on hylätty ja jotka ovat painuneet maan alle ja elävät maassa ilman lupaa ja oikeuksia vaikkapa terveydenhuoltoon. 

Khosravin kirjan luettuani en ole viisaampi kuin aiemminkaan. Pakolaistilanne maailmassa näyttää sellaiselta, ettei siihen ole ratkaisua. Ihmisten kotimaat ovat siinä tilassa, etteivät ihmisten lähtöjen syyt ole ainakaan paranemassa. Kun ihmiset tulevat maihin rajojen yli ilman rajarekisteröintiä, emme tiedä kuinka paljon ihmisiä ilman papereita lopulta elää pian eri Euroopan maissa. Mitä ihmiset aikovat tehdä maassa, jossa ovat joko oleskeluluvan kanssa tai ilman? On paljon ihmisiä, jotka ovat kouluttautuneet ja menestyneet, mutta on myös paljon niitä, jotka eivät ole. Maahanmuuttajien asenne voi olla se, että he tulevat ja tekevät töitä, elättävät perheensä ja elävät rauhallista elämää. Mutta koska prosessi on hidas, voi osa pettyä odottelemiseen. Todellisuus ei olekaan sitä, että uuteen maahan marssittuaan etsii ja löytää työpaikan. Uuden maan asukkaiden asenteet voivat olla negatiivisia. Itselläni ei ole oikein muuta sanottavaa pakolaisasiaan kuin että olen ääriäni myöten kyllästynyt erilaisten (ääripäissä olevien) näkemysten omaavien ihmisten taisteluun somessa ja lehtien palstoilla. 

Shahram Khosravi: Laiton matkaaja - Paperittomuus ja rajojen valta 
2013, Gaudeamus
suomentanut Antti Sadinmaa
164 sivua