Tuomas Keskimäki on minulle uusi tuttavuus kirjallisuuden saralla, hän on runoilija ja sanoittaja ja lauluntekijä. Sinä, taivaani (2015, Sunkirja) on Keskimäen neljäs runoteos, jossa historia on kovasti läsnä. Keskimäki tuo historian unholasta teokseensa Kustaa II Adolfin, joka oli Ruotsin kuningas 1600-luvun alussa. Adolf oli valloittajakuningas ja suuri sotapäällikkö, jonka ihailijaksi wikipedia mainitsee Napolen Bonaparten. Kustaaa II Adolfin kuolinpäivää, 6.11., vietetään Suomessa ruotsalaisuuden päivänä.
Tuomas Keskimäki on luonut kuvaa kuninkaasta rakastuneena nuorukaisena, vuonna 1594 syntynyt kuningas on runojen aikaan 17 - 21-vuotias. Sinä, taivaani rakentuu dialogin varaan, Kustaa alkaa kirjoittaa runoja Ebballe, jonka kohtaa sattumalta kesäisessä puistossa. Molemmat tunnustavat halunsa tutustua toisiinsa paremmin - ja seuraavana vuonna he tapaavatkin toisiaan Tukholman linnassa ja viihtyvät toistensa seurassa. Leskikuningastar ei kuitenkaan pidä seurustelusta. Seuraavissa runoissa ikävää kasvattaa kuninkaan äidin kielteinen asenne ja Kustaan sotaretket.
Ebba on Kustaalle haavekuva, kukka, jota hän haluaa suojella:
Vain sinua, sinua vielä
kädessä pitelen. Kukka
ei milloinkaan ole näin kaunis.
Kuin höyhen minä putoan,
hiljaa, tuulen alla leijun,
terälehti helmanani,
sinun pehmeän kätesi
päälle, lepään. Oletko vielä
minun kun herään, olethan?
Kustaa kirjoittaa teoksessa usein kukastaan ja läpi kirjan runot todistavat näiden kahden nuoren rakkautta:
Vaikka odottaisin eloni,
kulkisin jokaisen metsän,
kaikki maat, jokaisen vuoren
ja jokaisen meren pisaran
tuntisin käteni päällä,
sinun veroistasi syliini
minä milloinkaan en saisi.
Vielä tuhannen vuoden päästä
ympärillesi käteni
kiedon, suutelen sinua;
en ajassakaan irti päästä!
Runot ovat täyttä tunteenpaloa, runojen välissä kerrotaan, miten suhde etenee, mitä vaikeuksia se kohtaa. Nämä välitekstit auttoivat kovasti ymmärtämään, mistä runoissa on kyse, sillä kovinkaan hyvin en muistanut Kustaa II Adolfia historiantunneiltani. Runoteos sai minut tutkailemaan hieman enemmän näiden kahden henkilön historiaa. Pidän historia-aiheisissa teoksissa juuri siitä, että ne saavat tutkimaan ja kyselemään historiasta. Mietinkin, että tällainen 63-sivuisen runoteoksen lukeminen voisi olla hieno opetusmenetelmä peruskoulussakin: tarina voisi herättää jokaista tutkimaan henkilöiden taustoja ja nuorelle ominaiset tunteet näkemään historian henkilöt kiinnostavina.
Minusta oli miellyttävää lukea kirjaa, runoja, vaikka se saikin minut kyselemään paitsi historian perään myös kirjailijan mieltymyksiä: miksi juuri nämä kaksi ovat innostaneet kirjoittamaan rakkaudesta?
Kirjan on lukenut myös Kirjahullu.
Täältä löytyy hieno kuva rakastavaisista.
Tuomas Keskimäki: Sinä, taivaani - Kustaa II Aadolfin & Ebba Brahen lauluja 1611-1615
2015, Sunkirja
63 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti