Kirjamessut torstaina

Pääsin jo tänään käväisemään Kirjamessuilla, ja ehdin kuuntelemaan Laura Honkasalon, Tua Harnon ja Taina Latvalan keskustelua rakkaudesta ja rakkaustarinoista. Baba Lybeckin haastattelemat naiset kertoivat lyhyesti omista kirjoistaan, joista olen lukenut Latvalan Ennen kuin kaikki muuttuu ja Honkasalon Perillä kello kuusi. Tua Harnon uusin teos Oranssi maa odottaa vielä lukupinossa vuoroaan.

Naisten haastatteluista jäi mieleeni se, miten nykysukupolvelle on vaikeinta se, että elämässä on niin paljon vaihtoehtoja, joista valita, kun taas aiemmat sukupolvet ovat eläneet valmiin kaavan mukaan: huonoistakaan avioliitoista ei juurikaan erottu ja ihmiset ovat eläneet samalla paikkakunnalla ja tehneet työtä samassa työpaikassa koko elämänsä. Nykyisin taas elämässä voi valita vaikka mitä, ja siksi voikin syyttää vain itseään huonoista valinnoista, jos vaikka parisuhde ei toimikaan. Jäin miettimään asiaa vielä messuilta lähdön jälkeen. 

Tua Harnon teos alkoi kiinnostaa aivan eri tavalla kuin aiemmin, ja palan halusta päästä kirjan pariin. 

Kävin myös kuuntelemassa esikoisteoksistaan kertovia kirjailijoita. Aino-salissa näkyvyys oli huono (takaa), eikä minulle jäänyt kovin hyvää kuvaa siitä, minkänäköisiä esikoiskirjailijoita salissa oli. Suurin osa kirjoista on lukematta, kiinnostuin ainakin Tuomo Jäntin Talven hallava hevonen -teoksesta, jonka päätin lukea. 

Kiinnostavaa oli kuulla, miten Vuokko Sajaniemi esitteli Pedot-teostaan ja rajoja, joita kirjan tarina tuo esiin, ja Kristiina Bruunin Kaikki mikä on sinun -teoksen esittelyä. Omaelämäkerrallisuus kirjan tarinasta tuli viimeistään nyt ilmi, vaikka näin päättelin tosin jo kirjaa lukiessani. 

Venäjä on Kirjamessujen teemamaana, ja Venäjää onkin messuilla esillä mm. venäläisen kirjakahvilan ja tietenkin kirjailijavieraiden muodossa. 

En ehtinyt ensimmäiseen haastatteluun, mutta istahdin kuuntelemaan ennen kotiinlähtöäni Ljudmila Ulitskajan haastattelua. Ulitskajaa oli miellyttävä kuunnella ja pääsin testaamaan venäjän taitoani. Ymmärsin jopa yhden vastauksen, jossa pohdittiin naisten ja miesten maailmojen eroja. Ulitskaja painotti, että vaikka maailmat tuntuvat kovin erilaisilta, pitäisi toisia pyrkiä ymmärtämään. Ehkä tämän voi ymmärtää laajemminkin kuin vain sukupuolten välisenä ymmärryksenä. 

Ulitskaja kertoi kirjoistaan, miten ne noudattavat järjestyksessään hänen omaa elämänkaartaan - Suomessa kirjat on tosin julkaistu eri järjestyksessä. Ulitskaja otti esiin kirjastaan kohdan, joka tapahtuu Stalinin kuolinpäivänä (tai sinä päivänä, kun kuolemasta ilmoitettiin): Tyttölapsia-teoksen lisäksi sama kohtaus on hänen uusimmassa teoksessa, joka julkaistiin Venäjällä. Kokemus yleisestä surusta oli hänelle jäätävä: kun muut itkevät, eikä teoksen henkilöä itketä yhtään, tunne on kertakaikkisen yksinäinen, Ulitskaja kertoi kokeneensa itse tällaisen tunteen. Jotenkin Ulitskaja jätti herttaisen ja ystävällisen tunnelman ja tässä tunnelmassa oli hyvä lähteä messuilta pois - huomenna taas uusia kirjailijoita ja menoja.