Kirjamessut perjantaina

Perjantaina pääsin Kirjamessuilla kuuntelemaan Antti Tuomaista, Tua Harnoa ja Pasi Pekkolaa, jotka esittelivät uutuusteoksiaan. Kolmikon kirjoista tuntui löytyvän kaivoksia ja kaukomaita. Eilistä enemmän kiinnostaa Harnon teos, joka varmaan pitää aloittaa heti messujen jälkeen. Pasi Pekkola kertoi, miten hän teki taustatyötä Kiinassa asuessaan tulkin välityksellä ja prostituoitujen parissa. Uudessa kirjassa on monta erilaista kiinalaisnaishahmoa, osa heistä toimii baareissa miesten viihdyttäjänä. 

Harno keksi, miten kaivokset ja prostituutio ovat kytköksissä toisiinsa: kun kullanetsijät ovat löytäneet rikkauksia, on raha houkutellut naisia ansaitsemaan oman elantonsa. Kolmikko esiintyi hauskasti, ja minun pitänee aloittaa Tuomaisen teosten lukeminen, Pasi Pekkolan teokset olenkin lukenut ja niistä kovasti pitänyt: Unelmansieppaajasta täällä ja Lohikäärmeen väreistä täällä. 

Tämän päivän missioni oli nähdä Roman Sentšin, jonka teoksen Jeltyševit, erään perheen rappio olen vastikään aloittanut. Ehdin kuulemaan viimeiset sanat ensimmäisestä haastattelusta, mutta onnekseni huomasin, että Sentšin esiintyy hieman myöhemmin Rosebudin lavalla. Sentšin kertoi, miten hänen teokseensa on vaikuttanut se, miten hänen oma perheensä joutui 90-luvulla muuttamaan kaupungista maaseudulle. Joissakin perheissä oli kirjan tarinan tavoin varsin surullisia tarinoita, joista idea kirjaan syntyi. Sentšin kertoi myös, miten hän on ollut ihmeissään kuullessaan samanlaisia tarinoita muistakin maista, joissa hän on käynyt esiintymässä: kaikilla ihmisillä ei mene hyvin, ja elämä voi muuttua hetkessä. Jeltyševien perheessä isä jää työttömäksi, ja perheen täytyy luopua työsuhdeasunnostaan. Perhe muuttaa maaseudulle, jossa elämä on kovin erilaista ja kirjassa seurataan perheen selviämistä. 

Sentšin kertoi myös yleisemmin venäläisen kirjallisuuden tilanteesta, ja miten pieniä painoksia kirjoista otetaan ja miten toivoo, että kirjallisuuslehdet voivat piristää kirjallisuutta. Sentšiniltä on Venäjällä ilmestynyt uusi teos keväällä, joka kertoo Siperiasta ja patohankkeesta, joka uhkaa ihmisiä ja ympäristöä. Nähtäväksi jää, saadaanko Sentšiniä lisää suomeksi, itse olen pitänyt Jeltyševien seurasta, joten toivon jatkoa. 

Susan Abulhawa esiintyi samassa paikassa, mutta en valitettavasti ehtinyt kuuntelemaan kuin vähän alkua ja loppua haastattelusta. Ehdin kuulla Abulhawan pohdintoja identiteetistä: hän on syntynyt Jerusalemissa, mutta asunut Yhdysvalloissa, koska todennäköisesti ei voi koskaan enää muuttaa takaisin. Hän kertoi ensisijaisesti tuntevansa itsensä palestiinalaiseksi. Myös Abulhawan teokset siirtyvät lukupinoon "ehdottomasti heti aloitettavat". 

Lepuutin jalkojani Mika Waltari -lavan ääressä ja kuuntelin Indrek Harglan kertomaa hänen uudesta Tallinnaan sijoittuvasta kirjasta Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikat. Muistin taas, miten paljon on kirjoja, jotka haluaisin lukea, niin kuin kaikki Harglan teokset, joista olen lukenut vain Olevisten kirkon arvoituksesta. 

Jäin kuuntelemaan myös Kari Hotakaisen, Anna-Leena Härkösen ja Tuomas Kyrön haastattelua. Kolmikko pohti huumorin olemusta ja sitä, mikä heitä naurattaa. Kaikkia oli naurattanut tietenkin heidän toistensa kirjat ja muutama muukin asia. Leppoisahkoa keskustelua kuunneltuani lähdin kotiin täynnä kirjajuttuja. Katsotaan, jaksanko vielä huomenna messuille, hieman alkaa jo jalkoja painaa.