Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani

Koulussa oli paskamaista,

ja tytöt olivat paskamaisia,

eikä sille voinut mitään.

Niin ainakin luulin,

kunnes tutustuin Tschickiin.

Ja silloin muuttui aika moni asia.

Wolfgang Herrndorfin Ladaromaani (2012, Atena, suom. Heli Naaski, alkuperäinen teos Tschick) kiinnitti huomioni Kirsin blogissa, ja kiinnostuin kirjasta sen verran paljon, että päätin sen lukaista. Teos ei ole kovin pitkä (271 sivua) ja se on vauhdikasta luettavaa alusta loppuun, joten voi sanoa, että sen tosiaankin lukaisi. Vähän siinä muiden asioiden sivussa. 

Kirsin tavoin pitäisin tätä teosta nuortenkirjana, jonka peruskoulun yläluokkalainen jaksaisi lukea alusta loppuun asti. Teoksen päähenkilö, Maik, on suloinen 14-vuotias poika, joka ei ole suloinen varmaan muiden kuin tällaisen täti-ikäisen lukijan silmissä ja korvissa. Hän ei kuulu koulunsa, eikä edes luokkansa cooleihin kundeihin; hän on hyvä ainoastaan korkeushypyssä, eikä se kiinnosta ketään. Maik ei vedä puoleensa edes eikä etenkään luokan kauneinta tyttöä, Tatjanaa, joka pitää kesäloman alkaessa synttärit, joihin kutsutaan melkein kaikki. Melkein kaikki, paitsi ei Maikia, eikä Tschickiä.

Niinpä pojat tutustuvat toisiinsa, kun kaikki muut ovat bileissä: Tschick ajaa varastamallaan ladalla Maikin pihan lähelle. Pojat päättävät lähteä ajamaan Tschickin kotimaahan, joka sijaitsee etelässä. Ainoa vaan, että he eivät ole kovin varmoja, missä etelä tarkalleen on.

Maikin vanhemmat ovat hyvin toimeentulevia ihmisiä, mutta äiti on alkoholisti, joka menee aina välillä "luksuskylpylään" eli parantolaan ja sillä välin isä häipyy omille teilleen. Naisystävänsä kanssa.

Kun vanhemmat ovat poissa, pojat ajavat ladalla pitkin poikin Saksaa, tapaavat mielenkiintoisia ihmisiä ja tutustuvat myös tyttöihin. Elämä pysyy kuitenkin teinimäisen paskana ja ahdistava alusta loppuun asti. Tai ainakin melkein loppuun. Matkalla pojat kokevat kaikenlaista: oppivat varastamaan bensaa toisista autoista, ajavat poliisia karkuun ja lopulta ajavat ladan rikki.

Lopussa Maik palaa kotiin, Tschick viedään toisaalle. Koulussa Maik on tavallaan sankari, sillä hän on kokenut seikkailun, joka voitti Tatjanan synttärit.

Vaikka teos on poikien reissukertomus, on se myös kertomus erilaisista perheistä: vaikka kaikki on päällisin puolin hyvin ja ehjästi, voi kulissien takana kuohua vaikka mitä. Tai sitten, perheen rikkonaisuus voi näkyä ihan selvästi ulospäin.

Teos oli huumorintäyteinen, elämänmyönteinen siinä mielessä kuin teinipojan elämä vain voi olla: siis ihan syvältä, ja niin ihanan ongelmaista.

Myös Maija on lukenut tämän.

Tykkäsin, vaikka ei tämä ihan vuosisadan hienoin lukukokemus ollut.

Arvioni: + + + ½.