Chinua Achebe: Kaikki hajoaa

Chinua Acheben Kaikki hajoaa (2014, Basam Books) -teos tuli sattumalta vastaani ja kiinnostuin siitä Afrikan tähti -lukuhaasteen jälkimainingeissa. 

Kaikki hajoaa on Acheben jo vuonna 1958 kirjoittama teos, joka on suomennettu vasta tänä keväänä. Kirjailija Chinua Achebe eli vuosina 1930 - 2013 Nigeriassa ja Yhdysvalloissa. Hän kirjoitti kirjoja, mutta myöskin mm. kirjoitti satuja, krittiikejä, perusti kirjallisuuslehden ja häntä pidetään myös modernin afrikkalaisen kirjallisuuden isänä. Achebelta on suomennettu myös teos Kansan mies (1966/1969), joka täytyy varmasti myös jossain vaiheessa lukea. Kirjoissaan Achebe kuvaa igbo-heimon elämää, kristinuskon ja länsimaalaisuuden tulon vaikutuksia kolonialismin aikaan ja jälkeen (tiedot wikistä).

 

Kaikki hajoaa -teos kertoo 1890-luvusta ja vuosisadan lopusta igbolaisessa kylässä, jonka päämieheksi kirjan päähenkilö Okonkwo, haluaa. Kirjassa seurataan, miten nuori mies viljelee sitkeästi maitaan, rakentaa talonsa ja myös vaimojensa talot ja pyrkii kylänsä merkittäväksi mieheksi. Okonkwo kärsii juopon ja laiskan isänsä perinnöstä, tai siitä, että isältä ei jäänyt mitään, koska tämä ei saanut luotua omaisuutta. Okonkwo on kuitenkin vahva mies ja viljelijänä vähintään yhtä sitkeä kuin Saarijärven Paavo. 

Kaikki on vähän aikaa hyvin. Kylässä vietetään juhlia: väliin häitä ja väliin hautajaisia. Achebe kuvaa kuin kansatieteilijä häiden kulkua, joihin saa kirjan henkilöt mukaan. Kirja on myös täynnä kansanuskon tarinoita ja uskomuksia - kummitukset, haamut ja henget ovat arkipäiväisessä elämässä koko ajan läsnä. Teos on hieno aarreaitta sellaiselle lukijalle, joka on kiinnostunut vanhan ajan tarinoista ja uskomuksista. 

Kirjassa on kolme osaa, joista toisessa alkaa muutoksen aika. Aika, jolloin ensimmäiset valkoiset saapuvat kylään. Valkoiset miehet ovat kristinuskon sanansaattajia, lähetystyöntekijöitä, jotka haluavat ihmisten hylkäävän vanhat pakanalliset uskonsa ja tapansa. Muutoksen myötä tuntuu siltä, että kaikki entinen hajoaa. Kaikki todellakin on muutoksessa, sillä Nigeriasta tuli Ison-Britannian siirtomaa vuonna 1914.

Olen iloinen, että tulin törmänneeksi tähän kirjaan, koska sitä oli miellyttävä lukea. Elämä kylässä tuntui kulkevan arkea eteenpäin ylä- ja alamäkineen. Toki kylässä tapahtui sellaista, mikä tämän päivän näkökulmasta tuntuu omituiselta, mutta missäpä maassa ja maanosassa ei olisi ollut kummallisia tapoja entisinä aikoina. Achebe ei alleviivaa, eikä syyllistä, vaan kertoo elämästä kiihkottomasti ja toisaalta myös ihannoimatta. Tämä onkin kirjan parasta antia: Afrikka-kuvaus aivan neutraalilla tavalla. 

Kirjassa ei aivan hirveästi ole juonta, Acheben vahvuus onkin tuokiokuvien luominen ja kielen kaunis käyttäminen. Acheben kuvauksessa muutoksesta on myös miellettävissä yleismaailmallinen muutoksen pelko, joka ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Maailma muuttuu, ja uusi sukupolvi tuntuu aina tekevän asiat huonommin kuin vallalla oleva. Kaikki entinen hajoaa, kun asiat muuttuvat. 

Näinä aikoina, kun nuori sukupolvi pitää itseään vanhempiaan viisaampina, on hyvä nähdä että mies tekee jotain yhtä uljaaseen tapaan kuin ennen. Mies, joka kutsuu sukulaisensa juhla-aterialle, ei tee sitä pelastaakseen heidät nälkäkuolemalta. - - Me kokoonnumme, koska sukulaisten on hyvä tehdä niin. - - 

Mutta teidän nuorten puolesta pelkään siksi että te ette ymmärrä kuinka vahva sukulaisuuden side on. Te ette tiedä mitä tarkoittaa kun puhutaan yhdellä äänellä. Ja mitä tästä on seurannut? Uusi kauhistuttava uskonto on asettunut keskellenne. 

Kun käännöskirjallisuus tuntuu katoavan ja kutistuvan, on kertakaikkisen hienoa, että joku ottaa ja julkaisee käännöksen vuonna 1958 kirjoitetusta kirjasta. Pidin kirjasta ja siitä, että se vei afrikkalaiseen kylään, jossa sain elää hetken. En olisi halunnut jäädä siihen kylään elämään, koska siellä oli liiaksi väkivaltaa ja epätasa-arvoisuutta, mutta kiitän käynnistä. 

Chinua Achebe: Kaikki hajoaa

2014, Basam Books

Things Fall Apart 1958

suomentanut Heikki Salojärvi

236 sivua

Muita lukeneita mm. Erja.

Kirjalla taas osallistun haasteeseeni "Kirjallisuutta fudis-maista" ja Nigeriasta kuuluu tulevan sellainen pelaaja kuin John Mikel Obi, joka on ainakin pelannut Chelseassa (kertoo pian 9-vuotias tietotoimistoni).