Oletettavasti jokainen äiti saa sunnuntaina ihanan lepohetken, jolloin ehtii ahmaista kirjan jos toisenkin. Tai ehkä äidin pitäisi saada samanlainen lepohetki useammin, että ehtisi lukea enemmän kirjoja ♥.
Äidin lukuhetkiin on ilmestynyt kevään aikana pari kirjaa, joissa äitiys on kantava teema.
Lilly Korpiolan Pitkä tie äidiksi (2014, Tammi) kertoo adoptiosta ja äitiydestä. En ole aiemmin kirjaa niin huomioinut, mutta kirjoittaja, Lilly Korpiolan, iloinen esittely kirjastaan sai minut kiinnostumaan. Kirjaan innoitti hänen perheensä adoptoimat 8- ja 13- vuotiaat pojat Intiasta. En ole itse lukenut kirjaa, mutta aion sen vielä kevään aikana lukea.
Ilselän Minna kirjoittaa blogissaan kirjasta mm. näin:
Korpiolan kuvailema "korjaava vanhemmuus" kuulostaa tietoiselta valinnalta, ja kirjoittajan asennetta ja kykyä selviytyä arjen haasteista on pakko ihailla ja kadehtia. Onneksi täydellisen kuuloinen äitiyden kuva välillä myös rikkoutuu, kun Korpiola myöntää kupin melkein (!) menneen nurin sotkuisen eteisen takia tai heräilleensä öisin, jotta edes joskus voisi miettiä omia ajatuksiaan.
Seré Prince Halversonin Äidinrakkaus (2014, Bazar) on minulla juuri nyt luvussa ja olen sivulla 147. Ajattelin tietenkin täsmäiskua äitienpäiväksi, jolloin saan kirjan luetuksi ja siitä kerrotuksi kaikkien äitien iloksi.
Kirja kertoo Ellasta, joka on löytänyt uuden rakkauden Joesta ja samalla myös uuden perheen (Joella on lapsia, joiden äiti on lähtenyt kotoa pois). Joe kuolee heti kirjan alussa (tämä kerrotaan myös kirjan takakannessa) ja lasten äiti pyyhältää paikalle vaatimaan lapsia itselleen. Itse en ole päässyt vielä jatkoon, jossa alkaa taistelu siitä, kenellä on oikeus äitiyteen.
Bazarin sivuilla kirjoitetaan:
Äidinrakkaus ei ole perinteinen kertomus pahasta äitipuolesta, vaan kuvaus kahden äidin välisestä monimutkaisesta suhteesta ja vaietuista salaisuuksista.
Äitiydestä kirjoitetaan romaaneissa aika usein kovin samalla tavalla ja siksi haluankin vielä suositella erästä kirjaa sellaiselle äidille, jolle äitiys on jollain tavalla hankala asia, ja muut elämän osa-alueet kilpailevat äitiyden paikasta.
Jhumpa Lahirin Tulvaniitty (2014, Tammi) antaa vertaistukea, jos äitiys ei tunnukaan pumpulisen ihanalta olotilalta, vaan joku muu asia elämässä kiinnostaa äitiyttä enemmän.
Lahirin Tulvaniityn luin itse ja kirjoitin siitä täällä.
Ihana postaus. :)
VastaaPoistaTuo Äidinrakkaus tuli jossain esille, mutta pelkään, että se on liian rankka. Odottelenkin mielenkiinnolla, millaisia ajatuksia kirja sinussa herättää.
Ainakaa tähän mennessä ei ole ollut kovin rankka, kertomatyyli on sellainen kevyehkö, vaikka asia ei.
PoistaÄidinrakkaus teos on varmasti kirja, jota en pysty lukemaan ilman kyyneliä.
VastaaPoistaTarinan juoni jo herkistää mielen.