Otin bussimatkalle ja lääkärin odotushuoneeseen mukaan ohuen ja helpon kirjan ja voinpa sanoa, että Anna-Leena Härkösen Palele porvari! ja muita kirjoituksia (2007, Otava) oli aivan loistava valinta tähän tarkoitukseen. Kirja on reilut 100-sivuinen kirjanen, jossa on aiemmin vuosina 2004 - 2006 Image- ja Anna-lehdissä julkaistuja kolumneja. Aiheena on kaikkea naisen elämään liittyvää.
Anna-Leena Härkönen on varmasti parhaimmillaan näissä arkiseen elämään liittyvissä kirjoituksissaan. Parisuhde, äitiys, kirjallisuus ja muu kulttuuri, ystävyys ja kaikinpuolinen arkinen elämä tiivistyy kirjoituksessa hauskoiksi asioiksi. Kovin arkipäiväiset asiat näyttävät humoristisen puolensa Härkösen kirjoituksissa.
Tässä muutamia paloja kirjasta:
Lasten kasvatusta ja omia kasvatusperiaatteita pohtiva äiti:
Pitäisi varmaan unohtaa kaikki ohjeet ja luottaa niihin, jotka oikeasti tietävät. Kuten siihen viiden lapsen äitiin, jolta kysyin mikä on heidän tärkein kasvatusperiaatteensa.
- No semmonen kasvatusperiaate meillä on ollu että rekan alle ei juosta, hän vastasi.
Mainoslauseista:
"Suuri yhteiskunnallinen romaani." Tuhatsivuinen läpitylsä tiiliskivi, joka käsittelee puunjalostusta 50-luvun Suomessa, ja lisäksi vähän Suomen suhdetta Neuvostoliittoon, Yhdysvaltoihin ja uiguureihin.
Joululomalaisia odottavista konduktööreistä:
Yksi mieslaji, jolta ei koskaan pala pinna, ovat VR:n konduktöörit. He saapastelevat junan käytäviä pitkin kuin laiskat kissaeläimet ja puhuvat matalalla, rauhoittavalla äänellä vaikka taivast tippuisi niskaan.
Kirjan kirjoituksissa arkipäivästä näyttäytyvät asiat, joita ei tavallisesti ajattelisi. Mutta totta tosiaan, juuri tuollaisia ovat konduktöörit, tiiliskiviromaanit ja kasvatusperiaatteet tipahtelevat romukoppaan mitä enemmän on lapsia.
En ole lukenut Härkösen kolumneja pitkiin aikoihin, joten näitä oli tosi hauska lukea. Pääsin hammaslääkärintuoliin, enkä karannut odotushuoneesta, koska kirja piti minut otteessaan. Edes se, että en päässyt lähtemään huuli turvoksissa hammaslääkärin vastaanotolta, koska toimisto oli kiinni ruokatauon takia, ei saanut minua itkemään (kyyneliä kyllä valutin, kun pora iski kipeimpään hampaaseeni ever).
Jotkut kirjat voi lukea juuri sopivalla hetkellä. Ajatella, että nyt muistan hammaslääkärin hauskasta kirjasta, enkä kaikesta kivusta ja särystä, jota myös koin.
Kiitos Anna-Leena Härkönen!
Anna-Leena Härkönen: Palele porvari! ja muita kirjoituksia
2007, Otava
112 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti