MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

tiistai 4. marraskuuta 2014

Henning Mankell: Riian verikoirat

Etsin kovasti Riian matkalleni latvialaista kirjallisuutta, mutta etsiminen oli kovin vaikeaa. Tyydyin Henning Mankellin Riian verikoirat (1994/2009, Otava) -teokseen, jonka olen muuten lukenut myös vuonna 2003. En todellakaan muistanut, mitä kirjassa tapahtuu, muuten kuin että osan kirjan tapahtumien miljöönä on Riika. Lähdin etsimään kirjasta Riikaa ja Latviaa, mutta täytyy sanoa, että löydöt jäivät kovin vähäisiksi. Kirjan jälkisanoissa Mankell kirjoittaa, että on kovin vaikeaa kirjoittaa tarinaa, jonka ympäristö on vieras kirjailijalle. Kirja on kuitenkin kirjoitettu aikana, joka oli tärkeä ja merkittävä Baltian maille: Mankell kirjoittaa jälkisanoissaan, että kirja valmistui keväällä 1991, Latvia taas itsenäistyi elokuussa samana vuonna.  


Mankellin teoksessa Kurt Wallander saa tutkittavakseen lautan, joka rantautuu Ruotsin rannikolle ja sisältää kaksi kuollutta miestä. Lautan ja miesten alkuperäksi varmistuu tutkimuksissa Latvia, ja pian latvialainen poliisi saapuu Ruotsiin tutkimaan tapausta. Kuolleet miehet saavat latvialaiset nimet, mikä on hieman hämmentävää, sillä latvialaispoliisi haukkuu miehiä venäläisrosvoiksi (mietin, että miksi miehillä sitten on latvialaiset nimet, jos heitä pitäisi pitää venäläisinä - Latviassa kun on molempia. Näemmä nimet jäävät kaikissa kirjoissa askarruttamaan mieltäni.)

Latvian herkkä tilanne näkyy rikosta tutkittaessa: on poliiseja, jotka toivovat Latvian itsenäistymistä, mutta on myös niitä, jotka pelkäävät sitä. Vaarassa ovat ne poliisit, jotka ovat "toisella puolella". 

Wallander matkustaa Riikaan, Latviaan pariinkin otteeseen ja joutuu poliisin sisäiseen salailuun ja juonitteluun mukaan. Tapahtumat menevät niin vakaviksi, että tapahtuu lisää murhia ja murhayrityksiä. Wallanderin tehtäväksi jää tutkia ja miettiä, kuka poliiseista on se, joka ei halua edistystä ja vapautta maalle. Tehtävä on vaikea, sillä hän huomaa, ettei kehenkään voi luottaa - hotellihuoneesta löytyy vakoilulaitteita ja kaduilla häntä seurataan. Samaan aikaan Wallander huomaa myös rakastuvansa latvialaisnaiseen, mikä mutkistaa tilannetta: voiko hän luottaa tähän naiseen?


Latvia ja Riika eivät saa hirveästi miljöönä tilaa, mutta vapaus liittyy kirjan tapahtumiin ja miljöösen, sekä kirjan kirjoittamisajankohtaan: 

Vasemmalla puolella virtasi joki, ja kersantti pysäytti jalkakäytävän reunaan osoittaen korkeaa vapaudenpatsasta. Wallander yritti nähdä mitä mahtava obeliski esitti. Hän ajatteli Upitisin sanoja vapaudesta jota saattoi sekä kaivata että pelätä. Muistopatsaan juurella kyhjötti nukkavieruja miehiä huonoissa vaatteissa, kylmissään. Wallander näki kuinka yksi heistä poimi tupakantumpin kadulta. Riika on täynnä armottomia vastakohtia, hän ajatteli

Kirja oli vauhdikas ja tapahtumarikas, mutta kaipasin siltä enemmän kaupungin kuvailua. Kirjaan olisi mahtunut hyvin vaikkapa kävely vanhankaupungin kapeilla kaduilla. 

Henning Mankell: Riian verikoirat 
2009, Seven-pokkari 
1. kerran julkaistu suomeksi 1994
alkuperäinen teos Hundarna i Riga 1992
suomentanut Arja Gothoni
280 sivua

Katso alempaa Riika-postaukseni.




10 kommenttia:

  1. Mankell on suosikkini. Olen kolunnut Riikaa kymmeniä kertoja, useita kymmeniä kertoja, joskus se ollut vain etappi pidemmälle. Osaan suunnistaa siellä hyvin, olen toiminut niin päivällä ja yöllä kartanlukijana. Silti tunnen kaupungin huonosti. Mutta voih sieltä on kertynyt rutkasti ihania muistoja kissojen kanssa kaikkien ihanien vuosien aikana, parinkymmenen vuoden ajalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riiassa on taatusti paljon kaikkea koettavaa. Mä en ollut käynyt syksyn 2003 jälkeen ja paljon oli muuttunut. Meinasin jäädä ilman lippua bussiin, kun ei tullutkaan kukaan myymään lippua. Onneksi kuskit puhuivat enkkua, että sain lippuni =D

      Mullekin jäi muutama kolkka kaupungista tutustumatta, vaikka hyvin siinä puolessavuodessa ehdinkin tutustua (vuonna 2003).

      Poista
    2. Itse olen joutunut monta kertaa pulaan tuolla englannin kanssa, kun nämä ovat halunneet saksaa.

      Poista
    3. Mä olen pärjännyt myös venäjällä (silloin aiemmin). Muistan kyllä miten saksalaisen kaverini kanssa joskus pärjättiin saksallakin.

      Poista
  2. Sinulle on haaste blogissani. Tuon sivun otus on "nauttinut" myös tuolla.
    http://ullankirjat.blogspot.fi/2014/11/kirsi-kunnas-90-vuotta-haaste-kaikille.html

    VastaaPoista
  3. Tämä oli minusta hyvä kirja, mutta varsin erilainen miljööltään ja aiheeltaan Wallander-sarjassa. Kirjassa oli muistaakseni kohtia, joita en pitänyt realistisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tosiaan vaauhtia ja tiukkoja tianteita kirjassa riitti. Osa varmaan ei ihan niin uskottava.

      Poista
  4. Tämän olen joskus lukenut ja tästä on muistaakseni tehty yksi Wallander-elokuva. Kivoja kuvia ja tuli mieleeni, että miksihän en ole kyläillyt Riikassa, vaikka se on aika lähellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa käydä kaupungissa ehdottomasti, kun tulee tilaisuus vaan! Olisikin kiinnostava nähdä leffa tästä!

      Poista