Giuseppe Catozzella: Et kai vaan pelkää?

En onnistunut kuulemaan Giuseppe Catozzellaa Helsingin kirjamessuilla, mutta kiinnostuin silti hänen kirjastaan Et kai vaan pelkää? (2014, Like).

Giuseppe Catozzella (s. 1976) on italialainen toimittaja, joka kertoo kirjassaan somalialaisen Samia Yusuf Omarin tarinan. Samia syntyi vuonna 1991 melkein samaan aikaan kuin sisällissota syttyi Somaliassa. Sota on tytön arkipäivää ja vaikuttaa tämän elämään kovasti. Kovaa arkea Samia pääsee pakoon juoksemalla. Hän haluaa olla Somalian ja maailman nopein nainen. Kun al-Shabaab marssii Mogadishun kaduille, on juokseminen nuorelle tytölle vaikeaa. Hänen pitäisi pukeutua burkaan, eikä kentälle voi mennä kuin yöllä. Lyhyissä shortseissa juoksevaa tyttöä ei katsota hyvällä. Onneksi Samian isä kannustaa sekä Samiaa että tämän siskoa Hodania tekemään elämässään sitä, mitä he rakastavat. Hodan ei juokse, mutta hän rakastaa laulamista. Sekin on tosin kiellettyjen asioiden listalla sisällissodan Somaliassa. 

Sota jatkuu ja elämä vaikeutuu. Samian ystäviä liittyy Al-Shabaabin joukkoihin, läheisiä kuolee pommi-iskuissa, ruoasta on pulaa, eikä Samian harjoitteluolosuhteet todellakaan ole hyvät. Kaikesta huolimatta Samia jatkaa treenaamista ja pääsee Somalian kisoihin. Samian unelma toteutuu, kun hän pääsee Pekingin olympialaisiin 2008 (youtuben video juoksusta). Vaikka Samia jää selvästi toisista juoksijoista, hän toivoo olevansa esimerkkinä niille naisille, jotka Somaliassa piiloutuvat burkansa alle. 

Sain monia kirjeitä sekä suoraan kotiin että olympiakomitean osoitteeseen musliminaisilta, jotka olivat valinneet minut sankarikseen ja ihailunsa kohteeksi. Sain kymmeniä ja satoja kirjeitä. - - Minusta oli tullut maailman silmissä musliminaisten keulakuva. 

Kirjan sisäkannesta lukija saa tiedon, että Samian elämä päättyy vuonna 2012. Sinä vuonna, jolloin Samia aikoo osallistua Lontoon olympialaisiin. Koska en tiennyt Samian elämästä ennen kirjan lukemista mitään, luin kirjaa eteenpäin saadakseni tietää, mitä mahtaa tapahtua. 

Kun sain tietää, kirja muuttui surulliseksi. Surin Samiaa ja niitä muita, joiden elämä on päättynyt samoin. 

Kirja jätti ristiriitaisen olon. Minua kiukuttaa niiden ihmisten puolesta, jotka kärsivät sodasta ja elävät maassa, jota ei tunnuta saavan millään takaisin jaloilleen. Ihmisten unelmat kuolevat, kun arki on pelkkää taistelua olemassaolosta ja elämästä. Onko ihmisen elämä edes elämää ilman unelmia? Kirjassa käy myös ilmi, minkälaiset ihmiset menevät al-Shabaabin joukkoihin mukaan. Tietenkin ne samat turhautuneet ihmiset, joilla ei ole enää elämää eikä unelmia. 

Ne ihmiset, joilla on vielä unelmia, haluavat lähteä pois maasta. He haluavat Eurooppaan. Meren yli Italiaan. Toiset taas haluavat Pohjois-Eurooppaan, jossa pakolaiselle tarjotaan rahaa elämiseen. Ihmiset haluavat jonnekin, missä voivat elää unelmiaan. Jonnekin, jossa voivat tehdä työtä, opiskella tai vaan perustaa perheen. Mutta, kuten tiedämme, monet jäävät myös Euroopassa vaille inhimillistä elämää, koska ovat tipahtaneet elämässä jo niin pahasti toisista jälkeen. Onko elämässä unelmia silloinkaan, kun eurooppalainen todellisuus iskee ihmisiin, jotka pääsevät ja päätyvät vaikkapa Suomeen? Kirjassa unelmat siirtyvätkin Samian siskonlapseen, jolle sisko haluaa hyvän ja paremman elämän. Inhimillisen elämän. 

Giuseppe Catozzella: Et kai vaan pelkää?

2014, Like

Non dirmi che hai paura 2014

suomentanut Taru Nyström

246 sivua