Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus

Dag Solstad osui Helsingin Kirjamessuilla oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, sillä kävin pikaisella perjantaivierailulla kuuntelemassa Solstadin haastattelun. Olin ennen messuja lainannut kirjastosta Solstadin kirjan Ujous ja arvokkuus (2014, Teos), joka on 20 vuotta kirjan kirjoittamisen jälkeen suomennettu.

Ujous ja arvokkuus ei ole pituudeltaan kovinkaan kummoinen, se on vain noin 140-sivuinen teos. Kirjan tapahtumatkin kestävät vain hetken, yhden äidinkielen tunnin ja välitunnin ajan ja muistelujen ajan näiden jälkeen - toki kirjassa on paljon takaumia, joiden varassa kirjan päähenkilön, Elias Ruklan, elämä ja sen suurimmat tapahtumat käydään läpi. 

Elias Rukla on vanhan linjan äidinkielenopettaja, joka käy tunneillaan läpi Ibsenin Villisorsaa abiluokan kanssa lukiossa. Näytelmää luetaan perusteellisesti usealla oppitunnilla, sillä Ruklan mielestä tärkeintä on teosten syvällinen ymmärtäminen. Vaikka hän on opettanut samaa teosta ties kuinka monta kertaa, löytää hän kirjasta vielä tälläkin kerralla uutta. Se innostaa Ruklaa, eikä hän voi sietää oppilaitaan, jotka eivät tajua näytelmästä tai hänen puheistaan mitään. Jokin oppilaissa, päivässä, elämässä ärsyttää Ruklaa juuri tämän yhden oppitunnin jälkeen niin paljon, että hän käyttäytyy omaksi yllätyksekseen tavalla, jota ei ole tehnyt 25 vuoteen, jotka on samassa koulussa opettanut. 

Elias Ruklasta tulee eittämättä mieleen Judith Schalanskyn Kirahvin kaulan vanhahtava opettaja, mutta Rukla ei jämähdä sättimään oppilaitaan, vaan syöksyy muistoihinsa. Kirjan muisteluosuudesta taas tulee mieleen Johan Bargumin Syyspurjehdus, sillä Elias Rukla, hänen vaimonsa Eva Linde ja molempien vanha ystävä John Corneliussen kietoutuivat toisiinsa hieman samaan tapaan kuin Bargumin henkilöt. Ruklan ja Corneliussenin suhteen olisi ollut kiinnostavaa lukea sama tarina toisestakin näkökulmasta, sen verran aukkoja jäi Ruklan näkökulmaan. 

Yksityiselämänsä lisäksi Elias Rukla miettii muistoissaan myös nykyistä yhteiskuntaa ja sen pinnallisuutta. Televisio ja lehdet eivät kiinnosta Ruklaa ja nykyinen keskustelu on näivettynytttä - toisin kuin hänen opiskeluvuosinaan ja vaikkapa 70-luvun kirjallisuudessa, joista esimerkkinä kirjassa mainitaan Pentti Saarikoski. Ruklan elämä tuntuu tylsältä, sillä siitä puuttuu syvällisyys, esimerkiksi pitkien ja kiihkeiden keskustelujen muodossa: 

Elinvoimaa antoi eritoten keskustelu itse, käytiin se sitten kahden ystävän kesken, esimerkiksi illan myöhäisinä hetkinä, tai ison pöydän ääressä, jolloin siihen osallistui useita ihmisiä - -  

Nyky-yhteiskunta tuntuu pinnalliselta paikalta, jossa skandaalit ja mitättömät ihmiset, jotka eivät ole tehneet mitään merkittävää, kertovat asioistaan ja määrittävät maailmaa. 

Kirja on kiinnostava, koska siinä on yhden miehen  pohdintaa siitä, mikä elämässä ja maailmassa on merkittävää. Yhden miehen näkökulma osoittautuu yhteiskunnalliseksi puheeksi. Kirjassa on sen koon pienuudesta huolimatta paljon luettavaa, joten voin suositella kirjaa kaikille, jotka haluavat miettiä, mikä on elämässä tärkeää - itse uppouduin kirjan maailmaan täysin. Huomionarvoista on myös se, että Solstadin teksti on kahdenkymmenen vuoden takaa, eikä valitettavasti kovinkaan pahasti vanhentunutta. Pinnallisuus ja skandaalinmaisuus on jokapäiväistä leipää ja sirkushuvia lehdissä ja televisiossa. 

Vuonna 1941 syntynyt Solstad on norjalainen kirjailija, jonka esikoiskirja julkaistiin jo vuonna 1965. Solstad on saanut Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1989 ja Norjassa hänet on palkittu useasti kriitikkopalkinnolla. Suomeksi Solstadilta on julkaistu yhteensä kolme kirjaa, joista ne pari muuta ajattelin lukea jossain vaiheessa. (tiedot wikipediasta)

Kirjasta lisää ainakin täällä. 

Dag Solstad: Ujous ja arvokkuus

2014, Teos

Genanse og verdighet 1994

suomentanut Tarja Teva

141 sivua + suomentajan jälkisanat