Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon

Viime kesänä luin Niccolò Ammanitin Minä en pelkää -teoksen, minkä lukemisen jälkeen olin varma, että tulen vielä palaamaan Ammanitin teoksiin. Italialaisiin kirjailijoihin minut on saatellut kesäinen Rooman-matka, Kirjamessujen Italia-vuosi ja vielä Tuulevin ilmoille päästämä Italialainen ateria -lukuhaaste, josta aion tapani mukaan vielä viime tipassa ahmaista lisäruokia. 

Ammanitin Juhla alkakoon (2011, Otava) -teosta olen lukenut myös marraskuisen lukuhaasteen innoittamana (enemmänkin kuin sen 30 sivua päivässä). Sanoisin, että tämä teos oli pitkästä aikaa sellainen kirja, joka suorastaan ahmaisi minut mukaansa, eikä päästänyt irti ennen kuin sain tarinan päätökseen.

Kirjassa liikutaan Rooman lähistöllä, Villa Ada -nimisessä puistossa, joka on oikeastikin olemassa. Tarinaa kerrotaan kahdesta näkökulmasta: on kirjailija, Fabrizio Ciba, joka on kirjoittanut best sellerin, mutta kärsii pahemmanlaatuisesta kirjoituskammosta, jota parantelee hillumalla erilaisissa bileissä ja iskemällä kauniita naisia ja on myös saatananpalvojaryhmä, jonka päällikkönä elämäänsä kyllästynyt "Mantos" toimii. 

Molemmat miehet valmistautuvat juhliin, jotka aiotaan järjestää Villa Adassa. Puistossa, johon on tuotu suuri joukko villieläimiä ja maailman parhaat kokit niin että tämä rikas kiinteistöjenomistaja voisi järjestää vuosisadan tai -tuhannen hienoimmat bileet. 

Juhlat alkakoon ja todellakin nämä juhat ovat varmasti övereimmät juhlat, joita on koskaan järjestetty. Italian rikkaat tuntuvat naivan, syövän ja juovan minkä ehtivät. Kirjan tapahtumat eivät voi oikeastaan muuta kuin ällöttää, mutta sitä kirjailija varmaan haluaakin: kirja on hyvin yhteiskuntakriittinen, sillä rikkaiden ja julkkisten elämä menee tässä kirjassa kerrassaan yli. 

"- - Mokaamisen aikakausi on päättynyt, kuollut ja kuopattu. Vanha vuosituhat vei sen mennessään. Enää ei ole tunareita, he ovat kuolleet sukupuuttoon kuin tulikärpäset. Kukaan ei enää nolaa itseään, paitsi sinä omassa pikku päässäsi. Etkö sinä sitä paitsi näe noita tuolla?" - - Me ryvemme paskassa tyytyväisenä kuin porsaat sikolätissä. - - "

Tapahtumat kirjassa ovat irstaan ällöttäviä, mutta kirja paitsi kauhistuttaa myös makabeeristi naurattaa. Vaikka kirjasta moni ei ole pitänyt, niin se on mainittu olevan nopealukuinen ja itse sanoisin, että varsin onnistunut yhteiskuntasatiiri, sillä kyllähän tässä kirjassa on monta asiaa, jotka jäävät mieleen ja kaihertamaan. Kirjassa on paljon tapahtumia, joita en tässä avaa, koska se voisi pilata seuraavalta lukijalta ilon kokea kaikki se, mitä kirja tuo eteen. Yllätyksiä ja epärealistisia juonenkäänteitä on luvassa.  

Kirjan ovat lukeneet mm. 

Opuscolo, 

Karoliina, 

Maija. 

Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon 

2011, Otava

Che la festa cominci 2009

suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä

424 sivua