MARI A:N KIRJABLOGI

Kirjablogissani kirjoitan lukukokemuksistani, lukemistani kirjoista ja niistä kirjoista, jotka haluaisin lukea. Välillä myös kirjoitan ja kuvaan jotain muuta elämästäni.

Viestit kulkevat osoitteeseen mariankirjablogi@yahoo.fi

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Haruki Murakami on tullut itselleni tutuksi Sputnik-rakastettuni ja Norwegian Wood -teosten myötä. Värittömän miehen vaellusvuodet (2014, Tammi) tuli syksyn uutuuskirjoista lukulistalleni ja kirja käsiini kirjaston pikalainojen myötä. Näissä kirjaston pikalainoissa muuten on se hyvä puoli, että kirjat tulee luetuksi - tai palautetuksi. Kahden viikon laina-aika on sopivan kannustava. 



Teos vei heti alusta alkaen mukanaan: Tsukuru Tazuki oli kirjan selvä päähenkilö ja hänen elämänsä oli yksinkertainen. Mies opiskeli Tokiossa ja työskentelee rautatieasemien suunnittelijana. 36-vuotias mies on elänyt taloudellisesti turvattua elämää, siitä on pitänyt huolen hänen liikemiesisänsä, jolta Tsukuru peri asuntonsa. Ainoa jännittävä hetki Tsukurun elämässä on ollut kilpailu yliopistopaikasta. 

Kirjassa kurkistetaan Tsukurun varhaisempaan elämään, josta aluksi muodostuu myös harmoninen kuva: hän on yksi viidestä nuoresta, jotka elävät saumattomasti yhdessä lukiovuosiaan. Paitsi että eräänä päivänä muut neljä eivät enää halua olla Tsukurun kanssa missään tekemisissä. Syytä he eivät kerro, eikä Tsukuru kysy. Hän murehtii asiaa yksin ja on itsemurhan partaalla. Vaivoin hän selviää takaisin elämään. Menneisyydestään hän ei halua ottaa selvää, eikä sitä enää ajatellakaan. 

Tapahtuu kuitenkin jotain, mikä vie Tsukurun entisten ystävien luokse selvittämään, mitä oikein tapahtui ja miksi ystävät hylkäsivät hänet. Kirja etenee Tsukurun tutkimuksissa kohti selvitystä - kunnes kirja loppuu. Paljon selviää, paljon jää epäselväksi ja avoimeksi. Tätä kirjaa ei kannata lukea loppuun illalla, koska avoin loppu jää kalvamaan mieltä ja yöunet ovat menneet ainakin yhdeltä yöltä. Lukijana jäin pohtimaan loppua, ihmisen kahta (hyvää ja huonoa) puolta ja varmaankin jokainen lukija tekee lopusta omanlaisensa. Ehkä se on myös kirjan hienous, vaikka vieläkin tuo lopun avoimuus hieman ärsyttää. 

Kirjan kohokohtana on se, että Tsukuru tulee Helsinkiin, josta matkaa Hämeenlinnan järvimaisemiin. Lukijana ilostuin, että kaikki asiat Suomesta tuntuvat olevan kohdillaan. Ainoastaan hieman tökkäisi suomalaisen ystävättären nimi Olga, jonka venäläisyys hieman häiritsi. 

Minulla ei ehkä ole itseä ollenkaan. Minulla ei ole mitään tiettyä persoonallisuutta eikä heleitä värejä. Ei mitään annettavaa toisille. Se on ongelma, jota olen hautonut jo niin kauan aikaa. Olen aina tuntenut itseni tyhjäksi astiaksi. Saattaa minulla olla jonkinlaisen astian muoto mutta ei mitään, mikä riittäisi sen sisällöksi. 

Värittömän miehen vaellusvuodet on teos, jossa kerrotaan miten menneisyyden kohtaaminen tuo väriä ja sisältöä, minuuden värittömään elämään. Kirja on nopea lukea, mutta vaatii syventymistä ja jättää mieleen olon, että jäikö jotain lukematta, joku vihje huomaamatta, mikä olisi tuonut varmuuden kirjan lopun tapahtumiin. 


Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet
2014, Tammi, keltainen kirjasto
alkuperäinen teos: Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi 2013
suomentanut Raisa Porrasmaa
330 sivua

Kirjaa luin eilen 1.11. noin 100 sivua - ja näillä sivuilla osallistun Karo Hämäläisen lukuhaasteeseen, jossa haasteetaa kaikki lukemaan vähintään 30 sivua joka päivä marraskuun ajan. Lukuhaastetta voi seurata facebookissa ja twitterissä. 




5 kommenttia:

  1. "Lukijana ilostuin, että kaikki asiat Suomesta tuntuvat olevan kohdillaan." Minusta taas Suomen kuvaus oli aika kökköä eikä kuvannut maata oikeastaan yhtään, kuten omassa blogissani avasin asiaa: http://www.ilmestykset.net/2014/10/japanista-hameenlinnaan/. (Minulla oli kyllä kerran suomalaiset siskokset kavereina, joiden nimet olivat Emmi ja Olga.)

    Muuten romaani oli tosi hyvä, mutta lopun yltiömäinen avoimuus jäi minuakin vaivaamaan, vaikka yöunia se ei vienytkään. Ja tuli tosiaan olo, että missasiko vain jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kuvaus sopi kirjan muuhun tyyliin, ei siinä muitakaan paikkoja juuri sen enempää kuvailtu. Olga varmasti on joillakin suomalaistytöilläkin nimenä, mutta ei koivnkaan suomalainen. Venäläistytöillä taas on kovin monesti nimenä Olga ja näitä samannimisiä venäläisiä kohtaan niin paljon omassa elämässäni, että pidän sitä venäläisenä. No, lienee paljon kiinni oman elämän kohtaamisista, mitä mielleyhtymiä nimet antavat kirjoissa...

      Kiitos linkityksestä tekstiisi, oli kiinnostavaa lukea se.

      Poista
  2. Minä pidin tästä kirjasta todella paljon. Avoin loppu ei minua häirinnyt vaan koin sen onnistuneeksi ratkaisuksi.

    VastaaPoista
  3. Minä odotan niin paljon että ehdin lukemaan tämän(kin)! Vaikuttaa hyvältä :).

    VastaaPoista
  4. Minulle tämä oli ensimmäinen Murakamini ja pidin paljon<3

    VastaaPoista