Anna-Leena Härkönen on yksi luottokirjailijoistani, ja blogini aikana olen lukenut sellaiset teokset kuin: Juhannusvieras (2006, Otava), Kaikki oikein (2014, Otava), Palele porvari! ja muita kirjoituksia (2007, Otava). Koska Härkönen on mielestäni parhaimmillaan lyhyissä teksteissä, olin iloinen, että tänä vuonna Härköseltä on taas tullut kokoelma hänen kolumneistaan (, jotka on aiemmin julkaistu Anna-lehdessä).
Ihana nähä! (2015, Otava) -kokoelman tekstit jatkavat härkösmaista linjaa: arkielämän havainnointi on hassunkurista ja hauskaa, kun sitä tarkastelee härkömaisesta näkökulmasta. Aiheensa Härkönen on saanut naisen arjesta: lapsista, ystävien kohtaamisista, matkustelusta, miehistä, muistoista ja maailman tarkkailusta sekä läheltä että kaukaa.
En muista, että Härkösen teoksissa olisi aiemmin ollut näin monta juttua ulkomailta ja matkustelusta, mutta hyvä näin. Teki nimittäin mieli lähteä lillumaan Jurmalan kylpylöihin tai pysäyttämään poliisiautoja takseina ihan mihin päin maailmaa tahansa, kun kirjaa luin eteenpäin. Härkösen tekstejä lukiessa oli myös miellyttäävää se, että kolumnien nainen pienesti aina rikkoo sitä, mikä on yleisesti sallittua ja tavoiteltua: ihanaa, ettei kaikkien tarvitse rakastaa mökkeilyä, olla tehokkaansa aamulla meikeissä ja vaatteissa - mutta toisaalta taas, nainen saa rakastaa hölynpölyä ja liikuttua lapsensa joulujuhlissa.
Ylipäänsä yksin matkustamista ihmetellään lähes poikkeuksetta. On tietysti todella säälittävää, että saa mennä minne nenä näyttää eikä tarvitse neuvotella kenenkään kanssa.
Matkustelun lisäksi minua miellytti kirjan aiheissa kirjallisuus. Aika monessa jutussa ajatukset lähtivät vyörymään jonkun kirjallisen elämyksen ja kokemuksen myötä.
Härkösen tekstit ovat vain niin kertakaikkisen "pakko lukea" -tavaraa, koska niiden parissa viihtyy erityisen hyvin. Samalla täytyy sanoa, etteivät Härkösen ajatukset ole mitenkään hirveän radikaaleja ja mullistavia (nainen voi välillä varovasti mennä normin yli, mutta palaa pian sieltä pian, vähintään jo seuraavassa tekstissä, takaisin), vaan sellaisia, jotka iskevät "jokanaiseen".
Jäin muuten miettimään, että oliko Toisin sanoen -teksti kenties livahtanut toisen kerran Härkösen kokoelmateokseen, vai olenko sen lukenut jostain toisaalta?
Kirjaa suosittelen joka tapauksessa kevätmieltä tuomaan!
Kirjaa suosittelen joka tapauksessa kevätmieltä tuomaan!
Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia
2015, Otava
173 sivua
Tämä sai hyvälle mielelle :) Suosittelen lukijoille :) Tekstit ovat sopivan lyhyitä makupaloiksi. Itse olen lukenut näistä aika monta juuri lehtien sivuilta, mutta ei se haitannut, Härkösen tekstit naurattavat aina vain :)
VastaaPoistaSamaa mieltä, että kirjoitukset ovat juuri sopivia ja hauskoja. Eivät mitään maailmaa järisyttäviä, mutta kuitenkin mukavia lukea.
PoistaKirjoittelin tästä teoksesta myös, ja peräti kaksi kirjoitusta oli toistoa aiemmasta kokoelmasta. Laitoin muuten sinulle haasteen, jos innostaa lähteä mukaan :)
VastaaPoistaHuomasin, että toinenkin teksti oli melkoisen tuttu. Tuo mainitsemani vieläkin tutumpi. Hassua tosiaan, moka vai tahallinen juttu?
PoistaKäyn kurkkaamassa myöhemmin haastetta & blogiasi!