Etsin tanskalaista kirjallisuutta ja ensimmäisenä löytyi Lene Kaaberbølin ja Agnete Friisin Poika matkalaukussa (2013, Siltala), joka oli kiinnostuksenkohteenani myös kirjan julkaisemisvuonna, mutta on jäänyt aiemmin lukematta. Lähinnä siksi, että en lue kovinkaan paljon rikoskirjallisuutta. Tanskasta tuntuu löytyvän erityisen paljon suomennettuja dekkareita, joten tulen lukemaan helmikuun aikana joitakin niistä.
Poika matkalaukussa kertoo nimensä mukaisesti pojasta, joka löytyy Kööpenhaminassa matkalaukusta. Nina Borg, joka työskentelee sairaanhoitajana laittomien siirtolaisten parissa, on varmaankin oikein henkilö löytämään pojan. Ei hän haluaisi ryhtyä miettimään sijoituspaikkaa tälle tuntemattomalle pojalle, sillä Nina haluaisi olla kunnon äiti omille lapsilleen. Sellainen, joka muistaa hakea lapsensa iltapäiväkerhosta ja tekee hyvää ruokaa lapsilleen. Pojan löytyminen sekoittaa Ninan elämää kuitenkin sen verran, että hän nimenomaan unohtaa hakea oman lapsensa kotiin - tuntuu, että Nina on ainoa ja viimeinen tanskalainen, joka pitää huolen koko maailmasta ja sen hylkäämistä ihmisistä.
Poika ei ole tanskalainen, hän puhuu kieltä, jonka Nina paikallistaa joksikin Itä-Euroopan kieleksi. Kieli on liettuaa, ja kirjassa kuljetaan Kööpenhaminan ohella yhtä paljon Vilnassa, mikä oli miellyttävää, koska en ole löytänyt kirjoja, joissa seikkailtaisiin Baltian maissa.
Poika matkalaukussa koukutti alussa, kun Nina alkoi selvittää syytä pojan oloon Tanskassa ja tämän alkuperää. En ole dekkareiden ystävä, ja täytyy sanoa, että tässäkin kirjassa kävi niin, että kun selvisi, miksi poika on raahattu Tanskaan, mielenkiintoni alkoi vähetä kirjaa kohtaan. Kidnappaus- ja pakenemiskohtaukset eivät saaneet minua enää innostumaan kirjan tarinasta, vaan ne tuntuivat jotenkin hieman pakkopullalta kirjan dekkari-genren vuoksi.
Entäs Tanska, minkälaisena maana Tanska näyttäytyi? Ehkä hieman sellaisena, jossa normaalit ihmiset kulkevat tyytyväisinä arjessa eteenpäin. Ihmiset, joiden arkeen eivät kuulu matkalaukusta löytyvät pojat, kidnappaukset, aseet ja veriset asunnot. Eivätkä laittomat maahanmuuttajat.
Entäs Tanska, minkälaisena maana Tanska näyttäytyi? Ehkä hieman sellaisena, jossa normaalit ihmiset kulkevat tyytyväisinä arjessa eteenpäin. Ihmiset, joiden arkeen eivät kuulu matkalaukusta löytyvät pojat, kidnappaukset, aseet ja veriset asunnot. Eivätkä laittomat maahanmuuttajat.
Kadun toisella puolella olevien vanhojen vestebrolaistalojen keittiönikkunoista näkyi valoa. Nuori mies laittoi kahvia katutason asunnossa. Hän seisoi pressokannu kädessään ja huusi jotakin toiselle asunnossa olijalle. Sitten hän hymyili ja tarttui kahvikuppeihin, eikä Nina voinut olla ajattelematta oliko muiden elämä niin helppoa miltä se näytti. Niin onnellista.
Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis: Poika matkalaukussa
2013, Siltala
Drengen i kufferten 2008
suomennos Aino Ahonen
339 sivua
Muita lukeneita mm. Leena Lumi, jolta pääsee toisiin teksteihin.
Minä tykkäsin tästä ja samoin seuraavasta kirjasta. Kirjan päähenkilö on todella mielenkiintoinen. Suosittelen :)
VastaaPoistaOlihan tämä kiinnostava omalla tavallaan.Ravisteli sopivasti lukijaa.
PoistaMinultakin tämä on toistaiseksi lukematta, vaikka kirja jopa hyllyssäni on. Hankin sen tuota pikaa, kun kirjasta joskus kuulin mutta sitten se (kirja) koki saman kohtalon kuin moni muukin kirja: se katosi hyllyyn. :D
VastaaPoistaVoisi kaivella sen esille ja lukaista. Minä tykkään kovastikin dekkareista, joten voisi olla minulle passeli kirja. :)
Aika usein noi kirjat katoilee, mutta tuottavat iloa sitten taas, kun löyyvät hyllyistä =D
PoistaTämä on ihan ok-kirja, kiinnosti tosi paljon alussa, hieman vähemmän lopussa. Aloin tietenkin nähdä heti painajaisia, kun aloitin dekkareita lukea. No, ei vain ole ihan mun ominta genreäni, jotenkin tuntuu, että asiat töksähtävät nopeasti ja selittämättä.