Lapsen oikeus (2015, Otava) on toinen kirja, jonka olen lukenut Ian McEwanilta. Ensimmäinen kirja oli Makeannälkä (2013, Otava), joka ei ihan hirveästi tehnyt vaikutusta minuun. Olen parin vuoden aikana halunnut tutustua McEwanin teoksiin lisää, mutta koska aika on rajallinen, en ole saanut luettua mitään ennen tätä uutta suomennosta.
Lapsen oikeus oli hyvä kirja. Se oli nopealukuinen, mutta hyvällä tavalla: kirjan päähenkilöön, tuomari Fiona Mayeen, kiintyi helposti ja kirjaa luki eteenpäin tietääkseen, miten Fionan rakoilevan avioliiton käy ja toisaalta, miten hänen tuomaroimansa oikeudessa olevien juttujen ratkaisut syntyvät.
Fiona on keski-ikäinen nainen, joka on luopunut paljosta päästäkseen naisena asemaan, jossa nyt on: tuomariksi oikeuteen. Hän on luopunut haaveistaan saada oma lapsi. Elämän edetessä avioliitto on asettunut uomiinsa, jotka tyydyttävät Fionaa, mutta eivät hänen aviomiestään. Mies haluaa avioliiton ulkopuolisen suhteen, ja on asiassa avoin vaimolleen. Fiona ei kuitenkaan ymmärrä miehen avoimuutta ja vaihtaa asuntoon uudet lukot.
Oikeusistunnossa Fiona kohtaa jutun, jossa hieman alle 18-vuotias kuolemansairas Adam kieltäytyy hoidoista, jotka voisivat parantaa hänet. Fiona päättää jutella pojan kanssa kahden, että hän voisi tehdä päätöksen asiassa, joka vaikuttaa Adamin elämään.
Mikä saa ihmiset tekemään päätöksiä, jotka vaikuttavat toisten ihmisten elämään? Tämä ajatus jäi pyörimään päähäni kirjan luettuani. Miten omat päätökset voi oikeastaan tehdä, kun päätösten vaikutuksia ei voi etukäteen nähdä ja ennustaa.
Lainaus kirjasta on lyhyt, mutta ytimekäs:
Säälin kohteeksi joutuminen oli eräänlainen yhteiskunnallinen kuolema sekin.
McEwan on hieno kirjailija, ja toivon lukevani seuraavan hänen teoksensa ennen kuin on taas kaksi vuotta mennyt. Lapsen oikeus -teoksessa pidin siitä, miten McEwan tuo uskonnon aiheeksi ovelalla tavalla, ja myös siitä, että etukäteen ajateltuna kylmä tuomarinainen saa ympärilleen elämän, eikä vaikuta lainkaan tunteettomalta.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Leena Lumi ja Ulla, joilla erittäin erisuuntaiset näkemykset kirjasta.
Ian McEwan: Lapsen oikeus
2015, Otava
The Children Act 2014
suomentanut Juhani Lindholm
216 sivua
Moni on sanonut tätä nopealukuiseksi, mutta oma kokemukseni oli varsin toinen. Muutoinkin koin, että tämä teos halusi pitää melkoista etäisyyttä lukijaan. Ehkä sitten ajauduin pohtimaan liiaksi moraalikysymyksiä, kun minusta tästä puuttui kirjallinen jännite. Mentiin enempi oikeuskäsittely edellä. Sinänsä oikeussalidraamoista kyllä pidän, mutta tämä ei mielestäni ollut varsinaisesti sitä genreä.
VastaaPoistaOikeussalidraama voisi olla vaihteeksi mielenkiintoinen lukuvaihtoehto :)
VastaaPoista