Joskus sitä lukee kirjan tai kaksi, josta huomaa heti, että oma ikä on ajanut kirjan ohi. Näin kävi minulle pariin otteeseen aivan lyhyellä ajalla, kun luin ensin Inka Nousiaisen Kaksi kevättä (2001, Otava) ja Taina Latvalan Ennen kuin kaikki muuttuu (2015, Otava).
Kaksi kevättä houkutteli nimensä perusteella minut lukijaksi näin keväällä. Kirjan päähenkilö, Sara, on nuori opiskelijatyttö, jonka elämässä ei tunnu tapahtuvan oikeastaan mitään. Hän tapaa opiskelijaystäviään ja seuraa, miten ystävät muuttavat asumaan miehen kanssa tai eroavat poikaystävistään. Sara sen sijaan ei tapaa ketään. Kirjan takakansi kertoo, että kirjassa tyttö ja mies kohtaavat toisensa ja heillä on kohtalonyhteys. Takakansi on hieman harhaanjohtava, ja odottelenkin (turhaan) koko kirjan ajan, että milloin tämä mystinen yhteys syttyy.
Inka Nousiainen on syntynyt vuonna 1976 eli kirjan julkaisemisen aikoihin hän oli reilut parikymppinen: kirja kuvaakin elämää, jossa Sara elää opiskelijaelämää ja on kutakuinkin sellainen parikymppinen nuori nainen, jolle kaikki elämässä on avoinna.
Kaksi kevättä on hyppäys menneisyyteen, sillä omista opiskeluvuosista, vaikeista herätyksistä luentosaliin, pitkistä kahvittelu-/rupatteluhetkistä opiskelijakahviloissa ja muusta elämän epävarmuuksista alkaa olla jo sen verran vuosia, että melkein ei enää muistakaan, minkälaista elämä oli.
Myös kirjan nimen lupailema kevät näyttäytyy kirjassa:
Myös kirjan nimen lupailema kevät näyttäytyy kirjassa:
Keväällä on oma tuoksunsa. Kostea maa, lume alta paljastuvat mustat lehdet. Sadevesikaivoihin solisevat hiekkaiset purot. Puut teiden varsilla, töihin ajaessa, niiden hiljainen punerrus kuin tuoksuisi sekin.
Inka Nousiainen: Kaksi kevättä
2001, Otava
142 sivua
Taina Latvalan uusinta teosta Ennen kuin kaikki muuttuu (2015, Otava) odotin innolla, sillä olen aiemmin lukenut häneltä kolme (!) teosta, jotka ovat olleet mieleeni:
Arvostelukappale (2007), Paljastuskirja (2009, WSOY) ja Välimatka 2012, WSOY).
Taina Latvalan uusinta teosta Ennen kuin kaikki muuttuu (2015, Otava) odotin innolla, sillä olen aiemmin lukenut häneltä kolme (!) teosta, jotka ovat olleet mieleeni:
Arvostelukappale (2007), Paljastuskirja (2009, WSOY) ja Välimatka 2012, WSOY).
Ennen kuin kaikki muuttuu oli hieman erilainen kuin alun perin ajattelin. Teoksessa on lyhyitä tarinoita, jotka kietoutuvat toisiinsa. Päähenkilöt ovat nuoria, matkalla jonnekin, tekemässä valintoja, jotka muuttavat elämän suuntaa tai henkilöt jättävät valinnat, jotka voisivat muuttaa elämää, tekemättä. Henkilöt tapaavat toisia, ja toisista tulee heille merkityksellisiä tai sitten ei.
En innostunut kovinkaan paljon kirjasta tai sen tarinoista, sillä henkilöt olivat samaan tyyliin kuin Nousiaisen Sara liian nuoria ja elämänsä valintojen vaiheessa, mikä on mennyt itseltäni jo ohitse. Muista teksteistä poikkeava oli novelli Onnistuneen kampaamokäynnin jälkeen, joka jäi mieleeni reippauden ja hauskuuden vuoksi. Novellissa kerrotaan, miten kampaamokäynti vaikuttaa naiseen voimaannuttavasti: hyvä kampaus saa kaiken elämässä näyttämään mahdolliselta.
Muita tekstejä kirjasta: Annelin kirjoissa, Kannesta kanteen, joissa molemmissa kirjasta tykättiin ja saatiin enemmän irti kuin itse tein.
Taina Latvala: Ennen kuin kaikki muuttuu
2015, Otava
191 sivua
Mulla on lainassa tuo Latvalan kirja. Nyt pahoin pelkään, että olen liian dinosaurus lukemaan sitä, mutta katsotaan kuinka käy. :)
VastaaPoistaNappasin Latvalan viime kirjastokäynnillä mukaani. Nyt arveluttaa (kun minä se vasta olenkin yli-ikäinen tuota lukemaan). No, kokeilen kuitenkin. :-)
VastaaPoistaMinulla on Latvalan kirja kesken. Se on ollut kesken jo jonkin aikaa. Pidän siitä kyllä, mutta olen lukenut aina yhden tarinan silloin, toisen tällöin ja väliin on kiilannut muita kirjoja.
VastaaPoistaLatvalan tekstit imaisivat matkaansa ja luin ne todella vauhdikkaasti. Todella innostava kirja, ainoastaan yksi omituinen tarina oli joukossa, josta en innostunut kokonaisuuden kannalta ;)
VastaaPoista