Lucie Durbianon Punainen pukee teitä (2009, WSOY) oli melkoisen omituinen lukukokemus. Kirjassa on seitsemän tarinaa, joiden teemana on rakkaus ja tyylinä intertekstuaalisuus, esimerkiksi satuihin ja maailmankirjallisuuteen. Ensimmäisessä kertomuksessa Punahilkka rakastuu sydämettömään suteen. Susi on siis hieman erilainen merkitykseltään, Punahilkka edelleen naiivi tyttönen, joka uskoo, että antautuminen rakkaudelle pitää suden hänen rakastettunaan ikuisesti. Myös Liisa Ihmemaassa -tarinan Liisa ihastuu väärin: kaniin, joka antaa tytön merimiehille. Rakkaus on raakaa, ja uhreja kohtaan ei tunneta myötätuntoa Durbianon tarinoissa. Myös melkoisen erikoinen ja erilainen on tarina etanasta, joka rakastuu patsaaseen ja jää patsaan syliin liian pitkäksi aikaa.
En osaa sanoa kirjasta oikeastaan mitään, sen verran hämmentyneeseen tilaan jäin kirjan luettuani. Jos kirjaa pitäisi suositella jollekulle, niin sellaiselle lukijalle, joka on kyllästynyt tavanomaisiin tarinoihin.
Lucie Durbiano: Punainen pukee teitä
2009, WSOY
Le Rouge vous va si bien, 2007
suomentanut Saara Pääkkönen
118 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti