München Zoo vs. Berlin Zoo

En ole varsinaisesti eläintarhojen ystävä, mutta en myöskään järjestelmällisesti vastusta eläintarhoissa käyntiä. Joten kun lapsi on esittänyt pyynnön käydä katsomassa eläimiä ja perustellut pyyntöä sillä, että on viimkeksi nähnyt eläimiä eskari-ikäisenä, niin Saksassa eläintarhaan oli oiva aika ja syy mennä. Samalla voi myös harjoitella saksaa, vaikkakin se saattoi olla jossain välissä melkoisen haastavaa (joo, älkää tulko mulle sanomaan suomen kielen pitkistä sanoista mitään).

Münchenin eläintarha oli lyhyehkön metromatkan päässä keskustasta ja sää mitä parhain: aurinko paistoi iltapäivää kohti mitä suurimmassa määrin, joten tuntui hyvältä päivältä tallustella eläinpuistossa. Sillä puistolta Münchenin paikka tuntui: eläintarha on laaja, eläimet ovat siellä väljästi, oikeastaan melkein metsän, tai pikkumetsien keskellä. Tilaa tuntui olevan ruhtinaallisesti useimmille eläimille, eikä Korkeasaari-tyylisiä verkkoja ja aitauksia ollut kovinkaan monessa paikassa. Itselleni olikin melkoisen outoa kävellä vaikkapa susiaitauksen ohi: sudet oli erotettu tosiaankin vain polvenkorkuisella aidalla ihmistiestä - toki välissä oli myös vesieste, mutta jotenkin tuntui, että eläimet voisivat helposti ylittää veden.

En ole aiemmin itsekään nähnyt kirahveja, joten olin haltioissani, kun sellaisia eläintarhassa näin. Kirahvienkin lähelle pääsi oikein näppärästi, sillä aitauksen viereen oli rakennettu katselupaikka, jossa voi katsella kirahvinkorkeudella vaikkapa ruokkimishetkeä. 

Osa eläimistä näytti aktiivisilta ja poseraajilta, toiset taas tekivät surulliseksi. Osuimme leijonien ruokinta-aikaan paikalle ja ainakin leijonat vaikuttivat nälkäisiltä: ne ryntäsivät lihapalojen kimppuun - ja tosiaan leijonat siinä missä tiikeritkin oli ihmisistä erotettu melkoisen matalilla aidoilla. Jaksoimme kyllä hämmästellä, että miten eläimet oikeastaan pysyvät aitauksissaan. Vain harvoilla eläimillä oli tällaisia verkkoja ympärillään.

Norsuaitauksessa on päivittäin norsushow, mutta ainoastaan kesäaikaan - esitykset olivat loppuneet lokakuun loppuun, joten sellaista ei nähty. Lapsille paikassa oli vielä iso leikkipuisto ja kotieläinpuistoon pääsi sisään silittelemään vuohia, ja tosi pieniä lapsia olikin eläinten keskellä yksinään seikkailemassa. Elämyspaikka oli myös lepakkoluola, jossa lepakot lentelivät myös hieman ihmisten seassa. 

Münchenin eläintarha oli erityisen mukava paikka, jossa ei tullut tunnetta, että eläimet olisivat vankina, mikä oli positiivista. Paikka oli myös laaja, väljä ja puistomainen. Vaikka marraskuussa ihmisiä ei ollut aivan järjettömän paljon, niin luulen, että tänne mahtuu myös paljon ihmisiä. Kävelyä puistossa oli paljon, portilla oli vetokärryjä perheen pienimmille (viimeinen kuva).

Münchenin eläintarhan nimi on Tierpark Hellabrunn ja kotisivut täällä. Itse pidin Münchenin zoosta enemmän kuin Berliinin eläintarhasta.

Münchenissä viihtymiseen saattoi vaikuttaa myös se, että Berliinissä oli varsin syksyinen sää verrattuna Müncheniin (ja saatoimme olla hieman väsyneitä matkan viimeisenä päivänä). Mielestäni eläimet olivat myös ahtaammin ja nimenomaan häkeissä. Alue oli myös ahtaampi, ja kaupungin äänet kuuluivat eläintarhaan - jotenkin tuli levoton olo Münchenin rauhan sijaan.

Sudet olivat Berliinissä lasien takana, niitä oli enemmän kuin Hellabrunissa ja nämä sudet olivat jotain valkosusia. Kauniita tosiaankin. 

Jotkut eläimet olivat aivan yhtä pienin aidoin kuin Münchenissä, esimerkiksi seeprat olisivat voineet aivan hyvin lähteä kävelemään mihin vain, ei aita olisi niitä estänyt kovinkaan paljon ja korkealla. 

Myös Berliinin eläintarhassa kotieläinten aitaukseen voi mennä silittelemään eläimiä, tosin siellä oli yksi melkoisen kiukkuinen kaveri, jonka sarvia joutui väistelemään. 

Berliinin eläintarhassa oli myös Aquarium, jonka takia osaksi menimmekin käväisemään paikassa. Tänne tosin joutui maksamaan ekstraa ja toisaalta olisi päässyt myös ilman eläintarhaa. Aquarium olikin eläintarhan vetonaula meille, ja melkoisen valtavia otuksia täällä majaili. Jos eläintarhan puolella lasit olivatkin jo naarmuuntuneita, niin akvaarioiden puolella oli puhdasta ja voisiko sanoa jopa viihtyisää. 

Berliinin eläintarhan portit ovat jo melkoiset nähtävyydet, tässä norsuporteilla. Melkoisen paljon täälläkin sai kävellä, ja tutustumisen jälkeen oltiin kypsiä poimittavaksi lentokenttäbussiin, joka onneksi lähti nurkalta eli Zoologischer Gartenilta. Eläintarha tietenkin on aivan aseman vieressä. Berliinin eläintarhan nimi Zoo Berlin ja kotisivut täällä. 

Nyt on loppuunkävelty olo ja tyytyväisenä totean, että eläintarhoihin ei varmastikaan mennä ihan seuraavina hetkinä. Lapsille Saksan eläintarhat ovat kyllä hienoja: näissä itse asiassa näkee eläimiä ja on hyvä ajoittaa vierailu eläinten luokse ruokinnan aikaan, jolloin näkee vielä vähän enemmän. Korkeasaari häviää oikeastaan kaikessa aivan täysin saksalaisille eläintarhoille.