Liekö syynä loistava vuosikerta, jota Tuomas Kyrö edustaa, kun tämä kirja osui niin nappiin. Mielensä voi pahoittaa niin monella eri tavalla ja sen voi ilmaista yhtä monella tavalla. Itse olen kuullut, että valitan joskus liikaa, joten ryhdyn tästä lähtien pahoittamaan mieltäni.
Monet ovat blogeissaankin pyöritelleet teosta, joten mitä tästä voisi sanoa muuta kuin että lue tai kuuntele! Minä teen niin kuin Inahdus-blogin kommenteissa 80-vuotias mummo: menen ja tutustun Kyrön muihin teoksiin.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kukaan ei ole aiemmin minulle Kyröä kehunut ja kyllä minä myös mieleni pahoitin, kun tuo karvalakki on pitänyt minut loitolla tästä kirjasta niin kauan.
Ettei kukaan muu mieltänsä pahoittaisi, niin suosittelen kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta tätä teosta. Luin muuten sopivissa pätkissä kirjan ja huomiot maailmasta pääsivät varmaan parhaiten jalostumaan aivojen perukoille.
Ja yksi päivä menneellä viikolla, kun mieleni pahoitin noista bussivuoroista, tai lähinnä niistä vuoroista, joita ei ollut olemassakaan, tulin kotiin ja istahdin lukemaan tätä kohtaa. Sitten vähän lohdutti ja tuli sellainen olo, että ei olisi tarvinnutkaan niin pahasti mieltänsä pahoittaa. Kylläpä kun osaisi elää näin viisaasti...
Ja yksi päivä menneellä viikolla, kun mieleni pahoitin noista bussivuoroista, tai lähinnä niistä vuoroista, joita ei ollut olemassakaan, tulin kotiin ja istahdin lukemaan tätä kohtaa. Sitten vähän lohdutti ja tuli sellainen olo, että ei olisi tarvinnutkaan niin pahasti mieltänsä pahoittaa. Kylläpä kun osaisi elää näin viisaasti...
Ps. Toivottavasti ei kukaan mieltänsä pahoita näistä sivuista,
mutta kun ei olisi muuten tullut esiin se, minkä takia tämä kirja niin erikoisen hyvä on.
Tämä oli hauska kirja. Minäkin olen tämän arvostellut ;)
VastaaPoistaKirja on kyllä niin loistava minunlaisellekin tosikolle.
VastaaPoistaNauroin ääneen muutaman kerran tuon kahden sivun aikana, joten eiköhän kyseinen kirja ole pakko hommata!
VastaaPoistaAntti Litja luki muuten karvalakki päässään pätkän tuosta metrojutusta Hullu juttu -ohjelmassa.
Kyllä minä olen nyt niin mieleni pahoittanut tästä lumikaaoksesta joka päivä etten enää jaksa mieltä edes pahoittaa. Muistelen tätä pätkää kun huomenna odotan taas ratikoita, jotka eivät tule päästäkseni busseihin, jotka menivät jo.
VastaaPoistaSusa: niin olitkin, muistan että olen nähnyt vähän joka paikassa, niin en jaksanut etsiä kaikkien postauksia. Olisi tullut pitkä lista ja itse olen tämän kanssa vähän myöhässä.
VastaaPoistaAarre: sepä siinä onkin niin upeaa, kirja hauskuttaa varmaan ihan kaikkia!
KH: Mä näinkin juuri tuossa ohjelmassa sen pätkän ja ajattelin, että kirja on pakko lukea. On ne muutkin pätkät hauskoja!
Ina: voi olla että pitää huomennakin taas muistuttaa itseään tästä kohdasta, kun vähän sellainen tutina, että niitä busseja saa odotella...
Kyllä ei moni kirja niin paljon naurata kuin tämä. Se on sanottava heti kättelyssä. Ja kyllä vielä päivänä jonakin aijon tämän vielä kuunnellakin, että ei jää epäselväksi se sanomakaan. HIH! Yksi tämän vuoden hauskimmista ja arvion tekeminen oli yhtä hauskaa kuin lukeminenkin.
VastaaPoista