Lumiomena uskaltautui utelemaan musiikkimakuamme. En ole pohtinut, onko musiikkimaussani jotain tiettyä linjausta, kuuntelen sitä musiikkia, joka kuulostaa taivaalliselta.
Koska en enää keski-ikää lähestyvänä juurikaan tiedä mitään nykymaailmasta, elän tietenkin menneisyydessä, mitä tulee musiikkiin. Se mikä on kolahtanut, ei lähde pois, vaikka kuulostaakin jo vähintään vanhalta ja kuluneelta - paitsi minun korvissani. Lähtökohtana on tämä jumalaan viittaava renkutus. Välillä olen jäänyt ihmettelemään maailmaa, tutustunut ihmisiin ja ihmetellyt: matkustanut niin kuin Passenger, hauskan videon kera, ja miettinyt ihmisten motiiveja tämän avulla. (Hitsit, mä olen ihan kasari =O)
Nykyisin, keski-ikäistyneenä tai sen kynnyksellä, en jaksa enää musiikista hehkuttaa, saatan innostua U2:n konsertissa - yleensä kuitenkin kuuntelen sitä, mitä radio syöltää korviini autossa, esim. Travie McCoy jäi viime kesältä mieleen.
Menneisyyden ja radion lisäksi on vielä kolmaskin puoli ja se on bollywood. Jotkut elokuvat olen katsellut niin monta kertaa ja kastellut niin monet nenäliinat, että jotkut biisit vieräyttävät kyyneleen silmäkulmasta heti ensimmäisellä henkäyksellä, kuten Humko Humise Churalo tai Suraj Hua Madham. Molemmat Shah Rukh Khanin leffoista. Ja ihan vain palatakseni alun ja otsikon jumalaan, otetaan mukaan myös Tujh Mein Rab Diktha Hai, joka linkissä englannin tekstityksineen, niin yhteys on ymmärrettävissä.
Kiva, että teit tämän! Iggy Pop, Eurythmics ja U2 ovat kaikki sellaisia yhtyeitä tai artisteja, joita kuuntelen. Tuo Passenger oli vielä niin hauska. Oletko kuullut tai muistatko tämän ihanuuden, jossa Iggy laulaa?
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=6bLOjmY--TA
(täytyy linkittää tuo joskus omaan blogiinkin!)
Kasariajassa oli paljon hyvääkin. ;)
Kivasti kirjoitettu!
VastaaPoista