Mitä 6-vuotias poika haluaa lukea?

Meillä elettiin ilon hetkiä, kun poika huomasi kirjastossa lasten tietokirjahyllyn. Siitä lähtien meille on kannettu autokirjoja, lentokonekirjoja, moottoripyöräkirjoja, junakirjoja, mitä-tahansa-missä-on-moottori-ja-mikä-liikkuu-kirjoja.   

Vannon, että en ole yrittänyt yhtään vaikuttaa tai suunnata pojan mielenkiintoa kohti tekniikkaa, mutta silti pojan kiinnostuksen kohteita ovat aina olleet legot, kaiken maailman rakennuspalikat ja autot.
Kun maalla lapset oppivat tunnistamaan marjoja, lintu- ja sienilajeja toisistaan, niin meillä tunnistetaan kaikki automerkit ja hihkutaan innoissaan, kun huomataan autokaupan Porsche-kyltit. 
Ne tunnistaa myös tyttäreni.
Myöskään kieli ei ole ongelma, sillä autokirjoja luetaan myös englanniksi. 
En tiedä, äitikö vai lapset ymmärtävät vähemmän niistä kirjoista, 
mutta pääasia, että lukiessa aika kuluu, kuten joku viisas joskus sanoi.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat tälläkin saralla osanneet tehdä oikein kivat kirjat.

Voisi sanoa, että Veera ja menopelit ovat tekniikan maailman alkeisoppikirja. Kirjan sivuilla on kivasti kirjoitettu eri kulkuneuvoista ja myös niiden historiasta.

Tatun ja Patun Oudot Kojeet seuraavat lukulistalla seuraavana. Varsinkin tuohon aamutoimiautomaattiin ollaan ajatuksen tasolla aivan rakastuneita. Varsinkin näinä viikkoina, kun itse yritän ehtiä treenaamaan heti aamutuimaan.

Jatko-opiskelua varten kirjastot ja kaupat ovat tulvillaan pienen pojan ja tekniikasta innostuneen lemppareita: Huimia autoja on luettua kannesta kanteen ja sitä on myös kannettu jalkapallokentän laidalta matkalukemiseksi kauppamatkoille.

Näissä kirjoissa pojalla on vahvat suosikkisivut (joihin äiti on ehkä vähän päässyt vaikuttamaan).

Suosikkeja löytyy muistakin kirjoista, ja muisti on ilmiömäinen: Kun pyysin poikaa kertomaan, mikä on näiden kirjojen suosikkikohdat, poika vastasi sivuja kääntämättä, että se blackbird tietenkin. Itse piti miettiä, että ollaanko tällainenkin sivu joskus käännetty esiin.

Näistä lopuistakin etsittiin suosikkisivuja:
monster-autot -tarvitseeko edes selittää?

Ferrarit ja Lambot - no, tarviiko tätä muka selittää sen enempää??
Voi niitä onnenhetkiä, kun ollaan Ferrari bongattu katukuvasta, Lamboa ei ole tullut vielä vastaan... Tämän jälkeen ei tarvitse päiväkodissa enää selittää, miksi punainen on poikien väri. Eihän?!

Kun 6-vuotiaalle on joskus tavattoman vaikeaa muistaa aamuisin, että toinen kenkä laitetaan ensimmäisen jälkeen jalkaan, eikä lähdetä haahuilemaan muihin puuhiin, niin on jännää huomata, että saman tyypin hallinnassa on kuitenkin löytää youtubesta monster-autojen ajoa ja Ferrareiden kiihdytyksiä. Vaikka se tyyppi ei osaa edes lukea eikä kirjoittaa.

Tämä oli myös lempparisivu: siksi, että tiedän, miten moottori toimii, perustelee poika. Ai, no äiti ei tiedä, mutta kuvastahan se näkyy...

Lentokoneiden mallit, junien nimet ovat myös hallinnassa. Moottoripyörät kiinnostavat vähäsen. Päiväkodista juostessa kokeillaan joskus, ollaanko ääntä nopeampia. Äiti, kuuletko sä mun äänen? Ai et? No, mä olen ääntä nopeampi...
Välillä tekisi mieli kääntää kiinnostusta astrid lindgreneihin, mutta toisaalta, jos pieni mies janoaa tietoa ja huomaa, että kirjoista sitä saa, niin miksi asettua vastahankaan. Eihän sitä äidinkään ole koskaan liian myöhäistä oppia, mikä ero on levy- ja rumpujarruilla.
Välillä näiden kirjojen lukeminen käy ihan työstä. 
Onneksi siinä on vähän helpotusta: 
Titanic ja muut vanhat jutut eivät kiinnosta, kun ne ovat niin hitaita. 
Ei se mitään, äitiäkään ei itkettänyt Titanicia katsoessa...

Että jos joululahjaa miettii, niin se on kyllä ihan selvä

juttu jo.